Kolmas toipumisviikko on alkanut kivuliaissa merkeissä.
Seuraamassani reduktioplastia-aiheisessa Facebook-ryhmässä joku totesi, että kolmas viikko oli heidän mielestään inhottavin ja kivuliain. Siltä tuntuu nyt minustakin.
Kävin viikonloppuna (10-11 päivää leikkauksesta) reippaasti useiden kilometrien kävelyillä, pyörimässä museossa ja asioilla, mutta sen jälkeen olen suosiolla jäänyt vain kotiin kököttämään niin paljon kuin pystyn. Parempi vielä kun sairaslomaa on, sillä rintojen kivut ovat lisääntyneet ja muuttuneet inhottavammiksi.
Aiempi tasainen jomotus on muuttunut vihlovaksi kivuksi, jonka voimakkuus vaihtelee, ja yhtäkkiä saattaa yllättäen voimakkaasti vihlaista jotakin kohtaa. Tuntoaisti on jo palannut molempiin nänneihin, mutta ne tuntuvat inhottavasti yliherkiltä ja särkevät välillä. Bussin tömähtely tai liian reipas kävely särkevät. Olen itsepäisesti vältellyt särkylääkkeiden syömistä vatsaani suojellakseni.
Kuvittelen, että kipujen syynä on tikkien sulaminen. Jännittää, kun ensi viikolla pitäisi ryhtyä järjestelemään muuttoa. Saan hyvällä omallatunnolla laiskotella omassa muutossani!
Uhmasin hiukan lääkärin tiukkaa liikuntakieltoa, ja tein eilen vähän askelkyykkyjä kotona. Hyvin meni, eikä vaikuttanut olooni. Hirveän levoton olo, ja haluaisin jo kuntoilemaan!
Kuvasta kiitos Unsplash.com.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti