3 kuukautta rintojenpienennysleikkauksesta, kuvia ennen ja jälkeen!

Nyt tulee kuluneeksi suurin piirtein kolme kuukautta leikkauksesta. 1,5 kuukauden jälkeen tissejä ei ole juuri tarvinnut muistaa tai miettiä, mitä nyt yhden kerran olen nyppäissyt yhden mattimyöhäisen ulos puskevan tikin pois. Siitä jäi niin pieni jälki, että se oli jo seuraavana aamuna umpeutunut. Mepiform-silikoniteippiä käytin pari viikkoa haavateippien jälkeen, mutta sen hinta oli niin suolainen että päätin lopettaa.

Lopulliseksi kooksi on tullut 80C, sillä leikkauksen jälkeisen turvotuksen laskemisen lisäksi olen menettänyt joitakin kiloja painoa, joka tuntuu osittain lähteneen rinnoista (ja toki rintojenympärysmitasta). Alkuperäinen liivikoko oli 85F.

Olen rintojen tämänhetkiseen muotoon hyvin tyytyväinen, ne ovat pyöreät ja nuorekkaat mutta luonnollisen näköiset. Pieniä pikkuvikoja niistä löytyy: molempien alareunassa on tuossa rintakehän keskellä vähän ryppyjä ja epätasaisuuksia, mutta ne saattavat lääkärin mukaan vielä siitä hävitä, eivätkä muutenkaan juuri minua häiritse. Vasemman rinnan nännin tuntoaisti on hieman yliherkkä ja satunnaisesti vähän kivulias, jos se hankautuu esimerkiksi paitaan. Oikeassa taas tuntoaisti on edelleen hiukan alentunut, mutta ei kokonaan poissa!

Olen ilolla saanut ostaa kaikenlaisia vaatteita, joita en aiemmin olisi viitsinyt pitää, esimerkiksi selästä avonaisia. Sen sijaan kovin erikoisia rintsikoita en ole jaksanut hankkia, sillä urheiluliivithän ne kaikkein mukavimmat liivit ovat! Toipumisajalta on jäänyt tavaksi myös nukkua urheiluliiveissä, vaikka toipumisohjeiden mukaan sen olisi saanut jo lopettaa. Se jäi harmittamaan, että menin vähän liian aikaisin ostamaan melko kalliit urheilurintsikat, jotka sitten parissa viikossa jäivät liian suuriksi.

Olen saanut uusista rinnoista vain kehuja muilta ihmisiltä. Hyvä fiilis on kaiken kaikkiaan, ja toivon että olisin mennyt leikkaukseen jo aiemmin!

Tässä hiukan kuvia rinnoista ja arvista, arpien viereen jääneet rypytkin näkyvät.

 

Ja vielä muistin virkistykseksi kuva ennen leikkausta:

Kirurgin lopputarkastuksessa

Tänään siis kirurgin lopputarkastus ja melkein 6 viikkoa leikkauksesta!

Se oli nopea homma, noin kymmenessä minuutissa ohi. En ollut jotenkin tajunnut etukäteen miettiä mitään kysyttävää, joten kysymyksiä tuli mieleen tietysti vasta kotimatkalla bussissa.

Lääkärin mukaan rinnat näyttivät todella hyvin parantuneelta, mutta hän suositteli pitämään niissä jatkossa silikoniteippiä nimeltä Mepiform, joka jotenkin edesauttaa arpien parantumista. Mepiform otetaan pois suihkussa käynnin ajaksi ja voidaan asettaa takaisin noin viikon ajan.

Pieni paketti Mepiformia maksoi apteekissa kauhistuttavat 14,90 euroa, joten vähän harmittaa kyllä jos sitä nyt joutuu lääkärin suosittelemat 1-2 kuukautta vielä ostamaan.

Mitään kipuja tai häiritseviä tuntemuksia ei enää ole, rinnat ovat pienentyneet reilusti ensimmäisistä toipumisviikoista ja tulehtuneet aukileet ovat täysin parantuneet. Nyppäisin vielä eilen yhden sojottavan langan joka itsepäisesti puski ulos nännin reunalta, joten veikkaan, että sellaisia saattaa tulla vielä joskus myöhemmin vastaan. Toivon, ettei tule!

Nyt varsinainen prosessi alkaa olla tällä erää taputeltu, eikä blogiin varmaan ole paljoa enää kirjoiteltavaa. Palaan asiaan joskus muutaman kuukauden päästä kuvilla siitä, miltä rinnat näyttävät kun ne ovat päässeet asettumaan.


Kuvasta kiitos Unsplash.com.

Rintojen pienennys julkisella - hinta, vaatimukset ja prosessi

Ajattelin kasailla yhteen hieman rintojenpienennysleikkauksen vaiheita julkisella puolella. Tässä siis hinta, leikkauskriteerit ja leikkausprosessin vaiheet. Ne perustuvat omaan kokemukseeni, esimerkiksi toipumisohjeet voivat vaihdella sairaalasta ja lääkäristä riippuen.

Oma toipumisurakkani alkaa olla jo voiton puolella, mutta tässä siis yhteenvetoa koko prosessista siten kuin se minun kohdallani meni!

Leikkaukseni hinta

• Ylimääräiset tukiliivit 48,90 €
• Kela-taksi sairaalaan 25 €
• Yhden yön osastohoito 97,80 € (perustuen omaani Lohjan sairaalassa)
• Käynti haavapolilla 32,70 €
• Tämän lisäksi voi joutua ostamaan kipulääkkeitä, haavateippiä, sidetaitoksia yms. 
• Uusia rintaliivejä, ehkä myös uusia vaatteita :)

Leikkauskriteerit

Julkisella puolella rintaleikkauksia ei jaella kenelle tahansa, vaan sen saamiseen on oltava riittävän painavat perusteet. Sosiaali- ja terveysministeriön laatimilla pisteytysohjeilla arvioidaan leikkauskelpoisuutta (lähde).

Rinnan koko: kaulakuoppa-nänni (jugulum-mamilla) mitta
40 pistettä Alle 27 cm
50 pistettä 27-31 cm
60 pistettä Yli 31 cm

Niska- ja hartiaoireet
0-20 pistettä Kun painoindeksi* on alle 30
0-10 pistettä Kun painoindeksi on 30 – 35
0 pistettä Kun painoindeksi on yli 35

Toimintakyvyn rajoittuminen
0-20 pistettä Kun painoindeksi alle 30
0-10 pistettä Kun painoindeksi 30 – 35
0 pistettä Kun painoindeksi yli 35

Leikkaukseen pääsyn rajana on 50 pistettä, mutta leikkauksen esteenä voi olla esimerkiksi ylipaino tai muut syyt. Harkinta on siis tapauskohtaista.

Itselläni pisteet ylittyivät railakkaasti, sillä saan rinnan koosta jo pelkästään 50 pistettä. Mitään pistearvostelua lääkäri ei minulle antanut, mutta mitta kaulakuopasta nänniin mitattiin terveyskeskuslääkärin vastaanotolla. Minulla on painoindeksi alle 30, ja oli myös niska- ja hartiaoireita sekä toimintakyvyn rajoittumista.

Leikkausprosessin vaiheet

1. Terveyskeskuslääkärin vastaanotto. Varasin lähiterveyskeskuksestani ajan terveyskeskuslääkärille juttelemaan leikkaustoiveistani. Sain ajan noin kuukauden päähän. Lääkäri mittaili, sovinko leikkauksen kriteereihin ja kyseli, miksi haluan leikkauksen. Kävimme läpi myös leikkauksen riskejä ja haittavaikutuksia. Tk-lääkäri laittoi minulle tämän jälkeen lähetteen keskustelemaan kirurgin kanssa.
2. Plastiikkakirurgin vastaanotto. Muutama kuukausi tk-lääkärin tapaamisen jälkeen pääsin keskustelemaan plastiikkakirurgin kanssa. Siellä käytiin läpi suurin piirtein samat asiat kuin edellisellä vastaanotolla, ja lisäksi rintani valokuvattiin. Kirurgi teki lopullisen päätöksen jonoon pääsystä, ja sain lähetteen leikkaukseen. Tapaamani kirurgi oli eri henkilö kuin se joka minut lopulta leikkasi.
3. Leikkausjono. Kiireettömissä leikkauksessa jonon pituus on enimmillään 6 kuukautta, itse sain leikkausajan noin 4 kuukauden päähän jonoon pääsemisestä. Leikkausaika ilmoitetaan noin kuukauden varoitusajalla, ellei sairaalasta tarjota peruutusaikaa. 
4. Leikkausta edeltävät tutkimukset. Ennen leikkausta annetaan ajanvaraus verikokeisiin sekä mammografiaan tai rintojen ultraääneen. 
5. Leikkaus. Sairaalaan saapumisaika ilmoitettiin edellisenä päivänä, ja ohjeet valmistautumiseen tulivat ennakkoon postissa. Sairaalassa ylle vaihdettiin sairaalavaatteet, ja sitten mentiinkin jo leikkaussaliin ja nukutukseen. Leikkauksen jälkeen rinnat ovat paketissa, kädessä on kanyyli ja rinnoissa ehkä vielä dreenit. Minulla oli myös virtsakatetri. Kipulääkkeet ovat voimakkaita, eivätkä kivut sairaalassa olleet pahoja, mutta lääkkeet voivat aiheuttaa pahoinvointia. Sairaalassa olin itse ainakin leikkauksen jälkeen yhden yön. Leikkauksen jälkeen rinnat ovat turvonneet ja mustelmaiset, ja saattavat vaikuttaa oudon pulleita rinnan yläosasta, mutta ne asettuvat ajan kanssa.
6. Sairasloma ja toipumisohjeet. Tavallinen sairasloma rintaleikkauksesta on 4 viikkoa. Tukevia liivejä tulisi pitää yötä päivää 4 viikkoa, raskas liikunta ja nostelu on kielletty myös 4-6 viikkoa. Kuukauden ajan on suositeltavaa nukkua selällään. Käsien liikeratoja voi harjoittaa rauhallisesti alusta alkaen.
7. Ompeleiden poisto. Nännit ommellaan sulamattomilla tikeillä, jotka poistetaan haavahoitajan luona. Itselläni tämä tapahtui viikon päästä leikkauksesta. Samalla vaihdetaan haavateipit. Sulavia ompeleita voi puskea haavoista ulos myöhemmin, ja niitä voi nyppiä pois desinfioiduilla pinseteillä, tai leikata juuresta lyhyeksi desinfioiduilla kynsisaksilla.
8. Haavateippien vaihto. Itse sain neuvon pitää teippejä kuusi viikkoa ja vaihtaa ne viikon välein. 
9. Mahdolliset komplikaatiot. Pienet komplikaatiot kuten aukileet ovat tavallisia ja helposti hoidettavissa omin voimin. Aukileisiin sain itse ohjeet pitää aukileen kohdalla apteekista saatavaa rasvalappua teipin alla. Lappu vaihdetaan päivittäin ja aukileen alue suihkutetaan vedellä puhtaaksi, tätä tehdään kunnes aukile on umpeutunut tai ei enää eritä mitään. Aukileen tai haava-alueen tulehdukseen voi saada antibioottikuurin.
10. Jälkikontrolli. Noin kuukauden päästä järjestetään kirurgin jälkikontrolli. Itselläni se on noin kuuden viikon päässä leikkauksesta.
11. Lopullinen muoto ja arpien vaaleneminen. Saamieni ohjeiden mukaan rintojen lopullista muotoa voi arvioida vasta jopa puolen vuoden päästä leikkauksesta, ja arvet vaalenevat 1-2 vuoden ajan. Aukileita voi tikkien ulos puskiessa ilmestyä vielä aktiivisen toipumisajan jälkeenkin. 

 

Mikä muuttui, kannattiko?

Leikkauksen jälkeen rintojeni koko pieneni 85F:stä 85C:hen. Mitta kaulakuopasta nänniin lyheni 31 senttimetristä 20 senttimetriin. Rintaliivien ja vaatteiden ostaminen muuttui helpommaksi, rintaliivit eivät enää paina hartioita ja liikunta tuntuu helpommalta. Itsetunto on kohentunut ja uusi peilikuva herättää iloa. Olen kaikin puolin tyytyväinen leikkaukseen.

Kuvasta kiitos Unsplash.com.

5 viikkoa leikkauksesta + prosessin jälkipohdintaa

 

Tänään tulee kuluneeksi tasan viisi viikkoa leikkauksesta! Voin hyvillä mielin kertoa, että kaikki aukileet ovat umpeutuneet, tulehdus kadonnut ja elämä tuntuu palanneen normaaleihin uomiinsa.

Tänään vielä nyppäisin pari pilkistävää langanpätkää pois, mutta noin muuten ei ole enää mitään ihmeellistä kerrottavaa. Teippejä on haavapolin ohjeiden mukaan määrä pitää vielä yhden viikon ajan. Olen kuluttanut jo melkein pari rullaa teippiä tänä aikana.

Ensi viikolla tapaan kirurgini jälkitarkastuksessa. Siitä tulen tänne blogiin vielä raportoimaan, mutta noin muuten taitaa pikkuhiljaa blogin päivittely jäädä. Tulen päivittämään joskus myöhemmin sitten kuvia siitä, miten rinnat ovat ajan myötä asettuneet ja arvet vaalentuneet. 

Rintaleikkaus ja siitä toipuminen oli loppujen lopuksi paljon helpompi ja nopeampi prosessi kuin miltä se alun perin kuulosti. Reilu kuukausi hujahtaa nopeasti, ja vaikka rinnat eivät vielä täysin normaalilta näytäkään, ei niitä enää arjessa pahemmin muista, kun kipuja ei ole. Tuntuu melkein hölmöltä, miten paljon ennakkoon jahkailin ja kammoksuin toipumista. Aika kului nopeasti, ja kivut eivät missään vaiheessa olleet sietämättömän kovia.

Minun olisi pitänyt hankkia leikkaus jo paljon aiemmin sen sijaan että kärsin valtavien rintojen kanssa. Itsetuntoni on kohentunut, tunnen itseni urheilullisen ja nuorekkaamman näköiseksi, vaatteita ja rintaliivejä on paljon helpompi ostaa, liivit eivät paina hartioita ja niskaa ei särje. Vaikka nännit nyt jäisivätkin vähän keskenään erimuotoisiksi tai rintojen alle pieniä ryppyjä, ei niillä ole mitään väliä siihen verrattuna miten hyvä fiilis minulla nyt on.

Allaolevissa kuvissa hieman lähempää kuvaa siitä, miltä arvet nyt näyttävät viiden viikon jälkeen. Toinen nänni on paljon toista rumempi, mutta eiköhän se siitä.

Rintojenpiennenysleikkauksen ennen ja jälkeen -kuvat

Leikkauksesta kun on nyt kulunut neljä viikkoa, tässä on tällainen ennen ja jälkeen-kuvakollaasi!

Rintojen ulkonäkö tulee varmasti vielä muuttumaan, mutta turvotus on laskenut. Kuppikoko on muuttunut aiemmasta 85F:stä 85C:ksi. Jugulum-mamilla -välinen mitta oli aiemmin 31 cm, nyt se on 20 cm, eli nännin ja kaulakuopan välisestä etäisyydestä on kadonnut 11 cm.

4 viikkoa leikkauksesta!

Jee, neljä viikkoa leikkauksesta!

Rinnat ovast asettuneet kauniisti, mutta olen sitä mieltä että toinen on hieman toista suurempi. Kovin hyvin se ei erotu, eikä harmita.

Olen tuskaillut aukileiden kanssa, joita on auennut ulos puskevien lankojen myötä nännien reunoille. Ne näyttävät kuitenkin umpeutuvan todella nopeasti, sillä huomasin ne nelisen päivää sitten, ja nyt ne ovat jo melkein umpeutuneen näköisiä.

Kerkisin käydä näyttämässä tulehtuneeksi uskomaani T-risteyksen aukiletta terveyskeskuksessa pari päivää sitten. Hoitaja ei oikein osannut sanoa niihin mitään vaan pyysi lääkärin paikalle, joka määräsi kuurin Kefexiniä. Ilmeisesti aukile ei kuitenkaan näyttänyt kovin pahasti tulehtuneelta, mutta minulla oli hiukan kuumetta. Hoitaja laittoi uudet teipit puolestani, mutta niin huonosti ja ryttyyn, että jouduin vaihtamaan ne itse kotona... Ei herättänyt suurta luottamusta, mutta sainpahan sentään lääkkeet.

Kipuja ei enää ole, mutta käsien kurkottelu suoraan ylöspäin tuntuu alapuolen arvissa hieman epämiellyttävänä kiristyksenä.

Tässä 4 viikon arvet vielä ilman teippejä: 

Aukileita ja liikuntaa

Oikea tissi näyttää nyt muodostuneen murheenkryyniksi. Rinnan alaosan T-risteyksessä olevan reiän lisäksi ulos puskevat tikit ovat tehneet pieniä aukileita kahteen jo kertaalleen sulkeutuneeseen kohtaan nännin ympärillä. Aukileista paljastui pitkät pätkät lankaa ja solmuja, jotka katkaisin mahdollisimman syvältä juurestaan.

Aukileiden kohdalle ei laiteta teippiä, vaan minulle neuvottiin laittamaan haavan päälle pieni pala apteekista ostettavaa rasvataitosta, ja teipit sen päälle. Taitokset vaihdetaan päivittäin.

Helsingin haavapolille soitellessani siellä valiteltiin resurssipulaa, joten minulle jää vaihtoehdoiksi mennä näyttämään aukileita joko tavalliseen terveyskeskukseen tai Lohjan sairaalaan, missä minut leikattiin. Aion huomenissa soitella terveyskeskukseen, koska t-risteyksen reikä ei näytä millään umpeutuvan ja sen ympäristö punoittaa epäilyttävästi. Aloitin varmuuden vuoksi myös Buranan syömisen, jotta mahdollinen tulehdus lievittyisi.

Kahden päivän päästä koittaa neljä viikkoa leikkauksesta. Kivut ovat aika olemattomia, ja olen välillä jo osan yöstä pystynyt nukkumaan kyljelläni.

Olen rehkinyt varmasti hieman liikaa, sillä viime viikolla tuli hoidettua muutto. Vaikka kaverit kantoivat laatikot autoon ja autosta asuntoon, on niitä kuitenkin tullut nosteltua itsekseen kotona, kun tavarat hakevat paikkaansa.

Muuttohommat eivät aiheuttaneet mitään erityisiä kipuja tai tuntemuksia, joten rohkaistuin ottamaan pienen varaslähdön kuntosalille ja kävin tekemässä kokeeksi vähän kyykkyjä, penkkipunnerrusta ja kulmasoutua. Oli ärsyttävää huomata että kuukauden sairasloman aikana penkkipunnerrustuloksestani on sulanut pois 15 kiloa. Kyykyt ja soutu sen sijaan luonnistuivat kuin en olisi tauolla ollutkaan.

En suosittele toipumisohjeiden vastaista salille menoa kenellekään, mutta omasta puolestani sanon, ettei ainakaan tällaisten rauhalliseen tahtiin tehtävien perusliikkeiden tekeminen hieman tavallista kevyemmin tuntunut aiheuttavan minkäänlaisia kipuja salilla tai sen jälkeen. En todellakaan vielä lähtisi juoksemaan, hyppimään tai tekemään täydellä intensiteetillä mitään kunnon hikitreenejä.

Pääsiäisenä on luvassa sukulointia sellaisten tyyppien kanssa, joille en ole leikkauksesta kertonut mitään. Saa nähdä, huomaavatko uuden olemukseni!


Kuvasta kiitos Unsplash.com.

Kolme viikkoa leikkauksesta

Olipa jännittävää vaihtaa teipit ja katsoa, miten haavat ovat muuttuneet viikossa!

Näyttää siltä, että kaikki haavat ovat menneet hienosti umpeen. Viime viikolla vielä auki olleet nännien ja pystyarven risteyskohdat ovat kivasti ummessa.

Sen sijaan rinnan alaosan T-risteyksissä on vielä hieman häikkää. Vasemman rinnan alla risteyskohta ei ole erittänyt mitään, mutta näyttää vielä vähän hassulta. Oikeanpuoleinen sen sijaan on edelleen auki nuppineulanpään kokoiselta alueelta, ja erittänyt kudosnesteitä. En saanut haavapolia puhelimella kiinni yli puolen tunnin odottelunkaan jälkeen, mutta laitoin aukileen kohdalle edellisviikolla saamieni ohjeiden mukaan haavataitoksen teipin alle, jonka sitten vaihdan päivittäin näin alkuun.

Sieltä täältä pilkisti pieniä langanpätkiä, joista osan onnistuin nyppäisemään pois pinseteillä ja osan leikkaamaan kynsisaksilla lyhyiksi juurestaan. Nännin reunasta löytyi myös pätkä sulamatonta ommelta, jonka sain vedettyä pois. Toivottavasti sellaisia ei ole tämän enempää.

Kävin ostamassa itselleni kahdet tukevat urheiluliivit käytettäväksi sairaalaliivien lisäksi. Vitsi mikä ilo kävellä mihin tahansa kauppaan ja pystyä valitsemaan hyllystä mitkä vain liivit! Tykästyin XXL:ssä Casallin liiveihin, joissa on vetoketju edessä sairaalaliivien tapaan, joten ostin sellaiset. Linkki niihin tässä! Päädyin ostamaan ne koossa 80D. Tavallinen ympärysmittani on ollut 85, mutta näissä se oli vähän liian suuri. Luulen että kuppikokoni on nyt sitten 80D tai 85C, johon olen erittäin tyytyväinen.

Viikon päästä on lupa mennä kuntosalille. Odotan innolla!

Sairasloman loppu ja leikkausalueen hilseily

Kolmas toipumisviikko toi mukanaan sairasloman loppumisen ja paluun arkeen. Normaalisti leikkauksesta ilmeisesti myönnettäisiin kuukauden sairasloma, mutta koska työskentelen etänä tietokoneella, pyysin lääkäriä laittamaan vähemmän sairaslomaa. Alun perin toivoin viikkoa, mutta lääkäri suostui laittamaan kaksi ja puoli. Olen siihen ihan tyytyväinen näin jälkikäteen, koska "lomailu" on maistunut.

Vihlovat kivut ovat vähentyneet, mutta uusi hauska tuttavuus on rintojen alueen ihon armoton hilseily ja kutina. Valkoisia hiutaleita vain leijailee lumisateena, kun liivit ottaa pois. Lukemani mukaan on melko tavallista, että leikkauksen jälkeen iho uudistuu voimakkaasti ja saattaa hilseillä paljon, mutta sen pitäisi mennä ohi parissa viikossa. Olen varovasti suihkussa kuorinut hilsettä teipattujen alueiden ympäriltä ja rasvaillut niitä perusvoiteella. Solisluihin asti kohoava hilseily näyttää aika ällöttävältä, ja pistinkin suosiolla poolopaidan tämän päivän luennolle...


Kuvasta kiitos Unsplash.com.

Voihan kipu!

Kolmas toipumisviikko on alkanut kivuliaissa merkeissä.

Seuraamassani reduktioplastia-aiheisessa Facebook-ryhmässä joku totesi, että kolmas viikko oli heidän mielestään inhottavin ja kivuliain. Siltä tuntuu nyt minustakin.

Kävin viikonloppuna (10-11 päivää leikkauksesta) reippaasti useiden kilometrien kävelyillä, pyörimässä museossa ja asioilla, mutta sen jälkeen olen suosiolla jäänyt vain kotiin kököttämään niin paljon kuin pystyn. Parempi vielä kun sairaslomaa on, sillä rintojen kivut ovat lisääntyneet ja muuttuneet inhottavammiksi.

Aiempi tasainen jomotus on muuttunut vihlovaksi kivuksi, jonka voimakkuus vaihtelee, ja yhtäkkiä saattaa yllättäen voimakkaasti vihlaista jotakin kohtaa. Tuntoaisti on jo palannut molempiin nänneihin, mutta ne tuntuvat inhottavasti yliherkiltä ja särkevät välillä. Bussin tömähtely tai liian reipas kävely särkevät. Olen itsepäisesti vältellyt särkylääkkeiden syömistä vatsaani suojellakseni.

Kuvittelen, että kipujen syynä on tikkien sulaminen. Jännittää, kun ensi viikolla pitäisi ryhtyä järjestelemään muuttoa. Saan hyvällä omallatunnolla laiskotella omassa muutossani!

Uhmasin hiukan lääkärin tiukkaa liikuntakieltoa, ja tein eilen vähän askelkyykkyjä kotona. Hyvin meni, eikä vaikuttanut olooni. Hirveän levoton olo, ja haluaisin jo kuntoilemaan!


Kuvasta kiitos Unsplash.com.

Kaksi viikkoa leikkauksesta ja teippien vaihto kotona

Leikkauksesta on kulunut kaksi viikkoa tänään. Toipuminen menee hyvin, ja tänään vaihdoin teipit itse kotona. Teippien poiston jälkeen suihkuttelin rinnat huolellisesti kädenlämpöisellä vedellä, kuivasin ja laitoin uudet teipit.

Olen potenut välillä outoa yöllistä pahoinvointia, johon olen herännyt kesken unien. En oikein ole keksinyt sille syytä, mutta se on mennyt itsestään ohi. Tänään kävin ensimmäistä kertaa luennolla.

Molempien rintojen alla olevassa "T-risteyksessä" näyttää olevan pieni aukile, samoin molempien nännien alla. Sen ei pitäisi olla vaarallista, vaan odottelen rauhassa menisivätkö ne itsekseen umpeen. Toiselta puolelta aukile oli hieman vuotanutkin sotkien liivit, mutta vuoto loppui itsekseen. Pari pientä kohtaa nännien ympärillä näyttää myös olevan vielä vähän auki, mutta eiköhän ne siitä mene pian kiinni.

Teippien vaihto oli yllättävän haastava nakki, sillä minua alkoi jostain syystä voimakkaasti huimata, silmissä meinasi pimetä ja jouduin huilaamaan sängyssä maaten! Mikään ei sattunut tai vuotanut teippejä vaihtaessa, joten taisi olla enemmän sellainen henkinen stressireaktio.

Toisen nännin haavasta sojotti valkoinen lanka, joka haavapolin mukaan on sisempien kudosten sulavasta tikistä. Se neuvottiin katkaisemaan pinsettien ja saksien avulla, kunhan pinsetit ja sakset ensin desinfioi keittämällä. Onnistuin, mutta vähän ällötti.

Nännipihat näyttävät olevan aika railakkaasti erikokoiset keskenään, ja rinnat myös hiukan eri muotoiset, ainakin toistaiseksi. Kumpikaan ei minua mitenkään erityisesti häiritse, kunhan nyt parantuisivat hyvin ja ongelmitta! :)

 

11 päivää leikkauksesta

Tänään on kulunut 11 päivää leikkauksesta. Hirveästi kerrottavaa ei toipumisesta itsestään ole, kaikki vaikuttaa menevän hyvin. Turvotus on hiukan laskenut ja rinnat vaikuttavat pikkuhiljaa vähän laskeutuvan sojottamasta kohti taivaita.

Pienen pientä vuotoa näyttää tulleen oikean rinnan alla olevan "T-risteyksen" kohdalta, jonka hoitajakin sanoi olevan tyypillinen ongelmakohta. Keskiviikkona vaihdan teipit, sitten näen miltä se näyttää.

Lopetin kipulääkkeiden syömisen pari päivää sitten, koska vatsani alkoi mennä niiden jatkuvasta napsimisesta sekaisin, enkä olekaan niitä sen jälkeen juuri kaivannut.

Pidän edelleen sairaslomaa töistä ja opiskeluista, mutta ensi viikolla ajattelin palata tekemään kumpaakin rauhalliseen tahtiin, koska toimettomuus alkaa jo kyllästyttää. Sen verran mitä on tullut asioilla pyörittyä, olen huomannut että minkäänlaisia kipuja kävelystä tai kauppakassien kantamisesta ei tule, mutta väsyn tavallista nopeammin ja pitkät kävelymatkat saavat aikaan pientä huimausta.

Mietin etukäteen, kauanko kestää, että alkaa ärsyttää liikuntakielto. Voin todeta, että siinä meni noin kymmenen päivää! Olen ihminen jolla helposti menee hermo, jos en itse pysty nopeuttamaan asioiden etenemistä, ja alkaa tuntua tosi turhauttavalta vain laskea päiviä ja odotella, että on toipunut tarpeeksi päästäkseen kuntosalille. Liikeradat käsissä ja ylävartalossa ovat jo nyt niin hyvät, että pystyisin varmasti suorittamaan minkä tahansa kuntosaliliikkeen, mutta hikoilu on kielletty ja leikkauksesta toipuminen varmasti häiriintyisi raskaasta liikunnasta.

Etukäteen olin miettinyt, miten muuttuneeseen peilikuvaan sopeutuu ja miten se vaikuttaa itsetuntoon. Joka kerta kun katson peiliin, minua hymyilyttää. Ero vanhaan ei kuitenkaan vaatteet päällä ole omaan silmääni niin suuri kuin odotin. Sanoinkin poikakaverilleni, etten usko että kukaan tuttavani huomaa minun käyneen leikkauksessa, mutta hän taas oli vakaasti sitä mieltä, että ero on merkittävä ja moni varmasti huomaa. Jäin miettimään, miten silmään pistävät ne vanhat rinnat sitten mahtoivat ollakaan?!


Kuvasta kiitos Unsplash.com.

Viikko leikkauksesta ja haavahoitajalla käynti

Tänään on kulunut viikko leikkauksesta, ja menin haavapolille haavahoitajaa tapaamaan.

Oli mukavaa, että joku ammattilainen voi katsoa rintojani, että saan varmuuden että kaikki on kunnossa. Mitään ylimääräistä turvotusta, punaisuutta, vuotoa tai nestekertymää ei mielestäni ole ilmaantunut, mutta jostain syystä kivut ovat voimistuneet kahtena edellisenä päivänä. Etenkin rintojen alla kainalon puolella haavat kipuilevat.

Olen ollut aika huoleton liikkeissäni, nostellen käsiä pään yläpuolelle, siivonnut, kokannut ja pyykännyt, istutin myös vähän uusia taimia. Ehkä se nyt kostautuu. Minun on vaikea malttaa pysyä paikoillani!

Hoitaja oli todella mukava ja puhelias. Hän kehui, että paranemistahti näyttää olevan nopea ja haavat näyttävät erinomaisen hyvältä, eikä missään näytä olevan mitään vikaa! Todella huojentavaa kuulla, vaikken mitään vikaa epäillytkään. Myös vaihtelevat kivut olivat hänen mukaansa normaaleja.

Ompeleiden poisto nännien ympäriltä sattui yllättävän vähän. Ne leikattiin auki pienillä saksilla ja nypittiin pois pinseteillä. Haava on sulkeutunut nännien ympäriltä melko hyvin, toisen nännipihan reunassa oli vielä aukile, joka näkyy kuvassa vähän vuotaneen teippiin hoitajalla käynnin jälkeen.

Sain ohjeet vaihtaa teipit viikon välein itse kotona, ja ennen uusien teippien laittoa suihkuttelemaan haavoja pitkään, 3-4 minuuttia. Teippejä tulisi pitää kuuden viikon ajan.

Toipumisesta on tosi hyvä fiilis!

Viisi päivää leikkauksesta

Leikkauksesta on kulunut viisi päivää. Henkilökohtainen palvelijani (poikakaveri) lähti eilen kotiinsa, nyt pärjäilen vallan hyvin yksin kotona.

Juuri muuta kerrottavaa tässä nyt ei olekaan, halusin lähinnä laittaa kuvan, sillä rintojen turvotus alkaa laskea ja mustelmat vaalentuvat.

Kipuja on ollut hieman enemmän kuin edellisinä päivinä, mutta edelleen aika maltilliset. Luulen, että jomotus johtuu uusista tukiliiveistä, jotka ovat toisia paljon kireämmät ja puristavat rintojen alla olevia haavoja. Koko ja malli on sama, mutta liivit näyttävät muutaman päivän käytössä jo venyvän aika paljon. Suoraan paketista otetut liivit ovat paljon kireämmät kuin sairaalasta saadut.

Ylihuomenna eli viikon kuluttua leikkauksesta tikkien poisto nännien ympäriltä haavanhoitajalla.

Toipuminen on tylsää, mutta yritän nautiskella joutilaisuudesta nyt kun voin. 

Neljä päivää leikkauksesta

Tänään on kulunut neljä päivää leikkauksesta. Olen aivan yllättynyt, miten kivuttomasti ja helposti toipuminen on tähän asti mennyt.

Olen tarvinnut kipulääkettä hyvin vähän, olen syönyt lähinnä varmuuden vuoksi aamulla ja illalla yhden Para-tabsin tai 600 mg Buranan, mutta kipu on 12-14 tuntia edellisestä särkylääkkeestäkin ollut todella maltillista tai olematonta. Käsiä pystyn liikuttamaan täysin normaaleilla liikeradoilla, mutta en tietenkään hirveän nopeasti tai nostella mitään kovin painavia asioita.

Turvotus on vähän laskenut, mikään ei vuoda verta, teipit ovat pysyneet hyvin suihkussakin. Selällään nukkuminen kipeyttää alaselän, mutta siihenkin näyttää hiljalleen tottuvan.

Leikkaus näyttää järkyttäneen kroppaa sen verran, että menkat ei ole alkaneet normaalisti.

Eniten häiritsee huimaus ja pyörrytys. Kilsan kävelylenkistä piti toipua nojatuolissa lojuen, lukemani teksti hyppii silmissä ja on vähän sellainen yleinen töttöröö-olo minkään pienenkään ponnistuksen jälkeen. Vaikka teen normaalistikin etätöitä kotona läppärillä, en millään kyllä tällä hetkellä jaksaisi.

Kaikki ennen leikkausta mielessä olleet epäilykset itsetunnosta tai kehonkuvasta ovat kadonneet. En ole hetkeäkään kaivannut vanhaa peilikuvaani. Yli kilon painon katoaminen rintakehältä tuntuu ryhdissä ja hengityksessä. Kaivoin kaapista yhden kirppislöytö-vintagemekon, joka aiemmin ei mennyt rintojen kohdalta kiinni, nyt se sopii täydellisesti.

Tilasin Avoris -nettikaupasta itselleni toiset tukiliivit, toimituksessa meni vaan kaksi päivää.


Kuvasta kiitos Unsplash.com.

Kaksi päivää leikkauksesta

Tänään on kulunut kaksi päivää leikkauksesta. Poikakaverini on ollut luonani auttamassa, mutta en ole oikeastaan tarvinnut juurikaan apua muussa kuin paidan kiskomisessa pään ylitse! Käsien liikkuvuus on melko hyvä, eikä rinnoissa ole suuria kipuja tai verenvuotoja. Olen pärjäillyt ihan tavallisella Buranalla ja Para-Tabseilla.

Ensimmäinen yö kotona sujui ihan hyvin, vaikka selällään nukkuminen saakin selän tehokkaasti jumiin. Tein itselleni tyynyistä pesän, joka estää pyörimästä unissani.

Valtavat mustelmat ovat nousseet nännien ympärille ja molempien rintojen alareunaan. Kuva on eiliseltä, mutta rinnat näyttävät tänään aika samalta. Ne ovat edelleen reilusti turvonneet ja sojottavat hassusti ylöspäin.

Suihkuun uskaltauduin ensimmäisen kerran tänään. Siinä ei ollut ongelmia, mutta tukiliivien pois ottaminen jännitti aivan saamaristi. Loppujen lopuksi se ei oikeastaan kuitenkaan tuntunut miltään.  Poikakaveri auttoi hiusten pesussa. Lääkärin piirtämiä tussijälkiä en saanut saippualla hinkatenkaan pois... Haavateipit sai suihkuttelun jälkeen hyvin kuivattua ja liivit takaisin päälle.

Uskaltauduin aurinkoisen sään houkuttelemana kävelemään kauppaan 1,5 kilometriä ja toiset saman verran takaisin. Menomatka sujui hyvin, mutta kaupassa minua alkoi voimakkaasti huimata, ja täytyi ennen kotiinpaluuta huilata penkillä kuin mikäkin mummeli. Kaupassa päättömästi poukkoilevien ihmisten väisteleminen oli pelottavaa, koska pelkäsin koko ajan että joku törmää minuun ja tönäisee rintojani. Olisi ehkä kannattanut hieman odottaa, ennen kuin lähtee yhteensä kolmen kilsan kävelyretkelle, ja onneksi minulla oli seuraa johon huimatessa tukeutua. Rintoihin kävely ei kuitenkaan sattunut.

Kun katsoin rintoja peilistä ilman liivejä ensimmäistä kertaa, tunne oli tosi outo. Rinnat ovat siirtyneet reippaasti ylemmäs rintakehällä, kylkiluuni näkyvät ja tuntuu että näytän vain kokonaisuudessaan jotenkin nuoremmalta. Toisaalta valtavat rinnat eivät enää ole peittämässä pientä pömppistäni... Tuntuu myös hieman shokeeraavalta katsoa itseään peilistä isojen mustelmien ja haavateippien kanssa. Uusi peilikuva ei todellakaan kaduta, mutta tulee vaatimaan sopeutumista.

Yksi päivä leikkauksesta & leikkauksen kulku

Tässä sitä nyt istutaan, juuri sairaalasta kotiutuneena. Blogin kauniit kukkakuvat vaihtuvat nyt leikkauksesta toipumiskuviin!

Tässä tekstissä nyt selostusta koko leikkaushässäkästä viimeisen vuorokauden ajalta.

Kirurgi piirteli viivoja rintoihin, ja sitten mentiinkin jo leikkaussaliin.

Ennen leikkausta

Tiistaina tuli tekstiviesti, että sairaalaan pitäisi saapua keskiviikkona kello 7 aamulla. Se tuotti ongelmia, koska olin ajatellut mennä täältä Helsingistä Lohjan sairaalaan bussilla, mutta niin aikaisia bussivuoroja ei mennyt. Onneksi on kela-taksi!

Sairaalan aulassa sai odotella hetken, kunnes minut kutsuttiin vaihtamaan ylle paperinen "mekko", sairaalahousut, takki ja tukisukat. Omat tavarat jätettiin kaappiin. Sitten sain jälleen odotella, kunnes ensin kävin puhumassa hoitajan kanssa perustiedoistani, jonka jälkeen tapasin kirurgin. Hän piirteli rintoihini viivoja ja kyseli, minkä kokoisia rintoja toivon. Olin yllättynyt, että lääkäri kysyi kuppikokotoivetta, sillä olin etukäteen ymmärtänyt, ettei toiveita välttämättä oteta huomioon tai pystytä aina toteuttamaan. Toivoin kuitenkin C-kuppia.

Kello 8 aikaan mentiinkin jo leikkaussaliin. Ennen sitä minua ei jännittänyt, mutta siihen leikkaussängylle asettuessa alkoi hieman hermostuttaa, kun ympärillä pyörii hirveä määrä ihmisiä kiinnittämässä mittareita, laittamassa kanyyleita ja kyselemässä kysymyksiä! Aluksi sain pistoksena jotain rauhoittavaa ainetta, jonka jälkeen anestesiamaski lykättiin naamalle. Hoitaja käski miettiä jotain ihanaa lomasaarta, mutta en selvästi onnistunut, koska näin nukutuksen aikana unta töistäni...

Leikkauksen jälkeinen ilta

Heräsin heräämössä suunnilleen kello 14. Aluksi olin aivan kanveesissa enkä meinannut saada mitään tolkkua ympäristöstäni, mutta pikkuhiljaa alkoi pää selkiintyä. Sitä mukaa kun skarppaannuin, alkoi rinnoissa tuntua kipua. Sain kuitenkin lisää särkylääkettä ja vaivuin taas mukavaan sumuun.

Joskus viiden aikoihin pääsin heräämöstä vuodeosastolle, jonne jäin yöksi.

Leikkauksen jälkeen minulle tuli yllätyksenä hengityslaitteen aiheuttama kurkkukipu sekä virtsakatetri, jonka hoitajat olisivat mielellään jättäneet minulle vielä yöksikin. Se kuitenkin inhotti minua ajatuksena sen verran, että pyysin ottamaan sen pois. Jaksoin kuitenkin kävellä ihan omin jaloin vessaan.

Olin etukäteen pelännyt pahoinvointia, mutta onnekseni mikään ei oksettanut ja pystyin jo klo 18 syömään normaalisti illallista.

Voimakkaiden kipulääkkeiden vaikutuksen hälvettyä minulla oli jo aika normaalin pirtsakka olo, ja hoitajakin ihmetteli, että olen epätavallisen pirteän oloinen leikkauksen jälkeen. Läpikäydystä koitoksesta muistutteli kuitenkin rinnan alueen jomottava kipu. Kipu ei ole ollut mitenkään sietämättömän paha, mutta mielestäni täysin kivutonta hetkeä ei heräämön kipulääketokkuran jälkeen ole ollut. Lisäksi minulla oli jatkuvasti todella kuuma, ja sainkin kertaalleen vaihtovaatteet, koska olin hikoillut edelliset aivan märiksi.

Hoitaja kävi säännöllisesti painelemassa rintoja ja testaamassa, että niiden väri "palautuu" painelemisen jälkeen. Paineleminen ei tuntunut yllättäen juuri miltään. Vasen rinta oli yön aikana alaosan tikkien kohdalta vuotanut hieman verta, mutta vuoto oli loppunut itsestään. Vasemmalla puolella tuntui myös enemmän kipua.

Rinnat leikattiin kohottavalla ankkuritekniikalla, jossa rinnan alle, nännin ympärille ja niiden väliin muodostuu ankkurin muotoinen arpi. Nänniä siirretään ylemmäs ja ylimääräistä nahkaa poistetaan. Tekniikan voi hahmottaa aika hyvin noista kirurgin piirroksista.

Leikkauksen jälkeinen päivä

En koskaan nuku selälläni, joten selällään nukkuminen sairaalasängyssä oli hankalaa. Sain nukuttua klo 22-02, mutta loppuyö tuli vietettyä puoli-istuvassa asennossa kuunnellen podcasteja ja äänikirjoja.

Joskus aamuyöllä pyysin lisää kipulääkettä ja sain voimakasta liuosta, joka olikin niin tujua, että minulta meinasi vessaan kävellessä mennä taju... Hieman säikähdin, kun jouduin sängynpäädyistä ottamaan tukea että pääsin könyämään takaisin paikalleni.

Aamupäivällä kirurgi ja hoitaja tulivat katsomaan rintoja. Haavataitokset vaihdettiin Mirabelle-tukiliiveihin, jotka tuntuvat ihanan joustavilta ja tukevilta. Haavataitosten poistossa rintoihin ei sattunut, vaan enemmän sattui taitoksissa olleiden teippien irroittaminen kyljistä ja rintojen yläpuolelta, ja niihin jäikin inhottavat punaiset jäljet.

En päässyt siinä katsomaan rintoja peilistä ilman haavataitoksia, mutta ylhäältä päin katsottuna ne näyttivät hämmentävän pieniltä ja terhakoilta! Kun itseään katsoo peilistä tukiliivien kanssa, tuntuu kuin kroppani olisi nuorentunut vuosia kerralla.

Kirurgi kertoi, että leikkaus meni hienosti ja kummastakin rinnasta poistettiin hieman yli 500 grammaa tavaraa, eli yhteensä rintavarustukseni keveni yli kilolla!

Ennen poistumista tapasin myös fysioterapeutin, joka neuvoi tekemään käsien liikerataharjoituksia heti ensimmäisellä toipumisviikolla. Olinkin yllättynyt, ettei leikkauksesta toipuminen näytä vaikuttavan käsieni liikerataan niin paljon kuin etukäteen kuvittelin. Käsien nostaminen ja liikuttaminen (rauhalliseen tahtiin) ei aiheuta kipua.

Sairaalasta pääsin lähtemään lounasta syötyäni. Ystäväni tuli hakemaan minut, ja poikkesimme matkalla apteekissa hakemassa saamani kipulääkereseptit. Töyssyt ja käännökset tuntuivat matkan aikana hieman rinnoissa, mutta kivut eivät edelleenkään ole olleet kovin pahoja.

Fiiliksiä

Veriset ja hieman groteskin näköiset haavataitokset rintakehän ympärillä olivat pieni shokki. Mietiskelin, että mitäköhän tässä nyt on tullut tehtyä, ja kauankohan tästä kestää toipua. Epäilys ja järkytys kuitenkin hälvenivät, kun siteet vaihdettiin mukaviin tukiliiveihin ja pääsin samalla näkemään, mitä veristen vällyjen alta löytyy. Sen jälkeen olenkin katsellut itseäni peilistä hämmennyksen vallassa! Näytän hoikalta ja nuorekkaalta.

Ensimmäinen vuorokausi leikkauksen jälkeen on kokonaisuutena ollut yllättävän helppo. Rintojen kipu on enemmän tasaista jomotusta kuin sietämätöntä pistävää kipua, joten se ei häiritse paljoa.

Uskon, että toipumisen aikana tulee vielä pohdittua sitä sun tätä, kun oma kehonkuva muuttuu. Minulla ei varmasti ole ollut näin pieniä rintoja sen jälkeen kun olen ollut 13-vuotias.

Leikkausjännitystä

Leikkaus lähestyy nyt kovaa vauhtia. Huomenna menen vielä verikokeisiin, ja keskiviikkona kurvailen sairaalaan.

Jännittää ihan hitosti. Päässä pyörii kaikenlaisia ajatuksia, sillä minua pelottaa, että päädynkin katumaan leikkausta jostain syystä. Entä jos se menee pieleen, tai en pidäkään peilikuvastani sen jälkeen? Jos tuntuu, että menetän pysyvästi jotain itsestäni?

Vertaistukea on onneksi tarjottu muiden leikkauksen läpikäyneiden taholta. He ovat vakuuttaneet, että leikkaus oli mahtava päätös.

Laitan tähän vielä yhden kuvan lähtötilanteestani.

Odotan ainakin innolla sitä, että valtavat rinnat eivät peitä koko vyötäröä!


Ensimmäisestä kuvasta kiitos Unsplash.com.

Linkkivinkki leikkaustiedosta

Leikkaus lähestyy. Sitä odotellessa ja tietoa Googlaillessa tuli vastaan hyvä sivusto leikkaukseen valmistautumisesta, leikkausten kulusta ja jälkihoidosta. Ajattelin linkittää sen tänne itseäni ja muita varten. :)

www.leikkaukseen.fi

Kuvasta kiitos Unsplash.com.

Leikkaus lähestyy! Rintojen ultraäänessä

Tänään kävin leikkausta edeltävässä rintojen ultraäänitutkimuksessa. Se olisi muutoin täysin tylsä rutiinihomma, mutta Naistenklinikalle mennessäni sain tietää, että minun pitäisi olla kirurgisella sairaalalla! Ilmeisesti minulle kotiin lähetetyissä ajanvarauspapereissa oli täysin väärä osoite. Toivottavasti se ei enteile hankaluuksia leikkauksen muissa järjestelyissä...

Kiitos ystävällisten hoitajien, he kuitenkin järjestivät minulle tutkimuksen Naistenklinikalla. Mitään epäilyttävää ei löytynyt, joten leikkaus on taas pienen piirun verran lähempänä! Hieman kadutti, etten jaksanut ajella kainalokarvojani ennen tutkimusta, kun ultraäänigeeliä läträttiin pitkin kainaloita ja kylkiä.

Siinä tutkimuspöydällä kattoon tuijotellessani mieleeni pulpahti, että viikon päästä sitä sitten maataan tällä tavalla leikkauspöydällä ja vaivutaan uneen. Hieman jännittää.


Kuvasta kiitos Unsplash.com.

Ravitsemus leikkauksesta toipuessa

Olen erittäin kiinnostunut terveellisistä elämäntavoista ja ravitsemuksesta, joten olen luonnollisesti googletellut paljon tietoa myös toipumisajan ruokavaliosta. Normaali terveellinen ruokavalio varmasti riittää hyvään toipumiseen, eikä viimeisen päälle hinkattu terveysruokavalio ole mikään nopean toipumisen tae, mutta joitakin vinkkejä seuraamalla itselleen voi varmasti antaa paremmat lähtökohdat toipumisajalle.

Listailin tähän hieman tutkimiani juttuja, jos joku muukin on kaltaiseni terveysintoilija! :) Olen koettanut löytää mahdollisimman fiksuja lähteitä ja useammassa eri paikassa kerrottuja tietoja, etten päädy kirjoittamaan mitään ihan hämärää.

Ennen leikkausta

Terveellinen ruokavalio jo ennen leikkausta antaa paremmat eväät nopeaan toipumiseen. Oma ruokavalioni on melko vähähiilihydraattinen, kasvispainotteinen, runsaskuituinen ja sokeriton. Käytän vain täysjyväviljoja, enkä syö lainkaan sokerisia herkkuja. Sen sijaan saan suuremman osan päivieni kaloreista pehmeistä rasvoista ja proteiineista.

Omega3 -rasvahapot ja muut verta ohentavat lisäravinteet ja luontaistuotteet ennen leikkausta on kielletty. Itseäni mietityttävät chia-siemenet, sillä niissä on suuri omega3-pitoisuus. Niiden syömisestä ennen leikkausta en ole juurikaan löytänyt tietoa puolesta tai vastaan, mutta lopetin niiden syömisen varmuuden vuoksi.

Ruokavalio toipumisaikana

Suurin osa selailemistani lähteistä antaa samanlaisia neuvoja leikkauksen jälkeiselle ruokavaliolle: syö paljon proteiineja, kuituja ja tuoreita vihanneksia, ja vältä maitotuotteita, sokeria, teollisesti valmistettuja ruokia ja valkoisia viljoja.

Proteiinin tarve leikkauksen jälkeen on koholla, sillä keho tarvitsee rakennusaineita vaurioiden korjaamiseen. Esimerkiksi VitaMedica suosittelee syömään 1,5 - 2 grammaa proteiinia kehon painokiloa kohden. Esimerkiksi 70 kilon painoisen toipujan tulisi siis syödä päivässä 105 grammaa proteiinia. Punaisen lihan sijasta terveellisempää on hankkia proteiinit esimerkiksi kanasta, kalasta, kananmunista ja pavuista.

Tulehdusta lisääviä ruokia on hyvä välttää toipumisaikana. Esimerkiksi sokeriset herkut ja juomat, prosessoidut lihat, transrasvat, valkoiset viljat ja alkoholi voivat yllyttää tulehdusta.

Vitamiinit

Toipumisaikana kannattaa nappailla monivitamiinilisiä. C-vitamiini ja A-vitamiini edistävät kehon omaa kollageenintuotantoa. Kollageeni on kehon tukikudosten proteiini, joka antaa tukea ja lujuutta kudoksille. Haavojen parantamisessa ja arpeutumisessa kollageenin tuotanto on siis keskeisessä roolissa.

Sinkkiä tarvitaan ihon parantamiseen vaurioista. Liiallinen sinkin syöminen voi kuitenkin olla terveydelle haitallista, joten ravintolisien sijasta riittävää sinkin saantia voi pyrkiä ylläpitämään ruokavalion avulla. Esimerkiksi pavut, kikherneet, pähkinät, täysjyväviljat ja siipikarjan liha sisältävät sinkkiä.

Jotkut lähteet mainitsevat myös biotiinin eli B7-vitamiinin nopeuttavan haavojen parantumista leikkauksen jälkeen. Biotiinilisät saattavat kuitenkin vääristää monia laboratoriotuloksia.

Ummetuksen helpottaminen leikkauksen jälkeen

Leikkauksen jälkeinen ummetus on yleinen haittavaikutus, joka johtuu muun muassa kipulääkkeiden syömisestä.

Ummetukseen auttavia ruokia ovat esimerkiksi luumut, viikunat, pellavansiemenet ja pellavansiemenrouhe, täysjyväviljat ja psyllium. Lisäksi kannattaa juoda riittävästi vettä. Apteekeista saa myös valmisteita ummetuksen ehkäisyyn. Myös liikkuminen (toipumisen sallimissa rajoissa) vilkastaa suolen toimintaa.

Lääkkeiden lisäksi ummetusta pahentavia asioita ovat muun muassa epäsäännöllinen ateriarytmi, vähäinen kuitu, prosessoidut ruuat, nestehukka, diureettiset ruuat ja juomat (esim. kahvi ja tee), valkoiset viljat, sokerit, suklaa, banaani ja maitotuotteet.

Probiootit

Antibiootit tuhoavat suoliston normaalia bakteerikantaa. Sitä voi vahvistaa nauttimalla probioottivalmisteita ja ruokia, kuten maitohappobakteeritabletteja ja hapatettuja maitotuotteita.

Kollageenilisät haavojen paranemisen ja arpeutumisen edistäjänä

Ystäväni ehdotti kollageenin syömistä toipumisaikana, sillä sen väitetään nopeuttavan haavojen paranemista ja arpeutumista. Kollageenilisistä on tullut viimevuosina muotituote, joita markkinoidaan mm. ihon, hiusten ja kynsien hyvinvointiin.

Esimerkiksi WebMD kertoo, että tutkimustulokset kollageenin todellisesta tehosta ovat vaihtelevia. Artikkelissa epäillään, että syöty kollageeni tulee vatsahappojen tuhoamaksi, ennen kuin se ehtii olemaan hyödyksi. Artikkelissa viitataan yhteen tutkimustulokseen, jossa kollageenilisien syöminen kahdeksan viikon ajan nopeutti haavaumien parantumista.

Olen hieman skeptinen tällaisten muodikkaiden "ihmelääkkeiden" tehosta, mutta ajattelin että koska kollageenilla ei vaikuta myöskään mitään voimakkaita haittavaikutuksia olevan, aion ihan kokeilumielessä syödä kollageenilisiä toipumisaikanani.


Lähteet:
Desert Hill Plastic Surgery
Healthline
VitaMedica
Verywellhealth
Biotin.com
Dr. Rath Health Foundation
Terveyskirjasto
Tervevatsa 
Ummetus.com
WebMD
Pressure Ulcer Healing with a Concentrated, Fortified, Collagen Protein Hydrolysate Supplement: A Randomized Controlled Trial

Kuvasta kiitos Unsplash.com.

Epäröintiä ja epäilyksen tunteita

Kun leikkausaikaa nyt odottelee, mieleen tulee kaikenlaisia ajatuksia. Mietityttää, olenkohan tehnyt järkevän päätöksen vai ei. Tulevatko leikkauksen edut olemaan riskien ja toipumisen raskauden arvoiset?

Olen tietenkin haaveillut leikkauksesta jo ikuisuuden. Jotkut perheenjäsenet ja tuttavat ovat kuitenkin yrittäneet sitkeästi ujuttaa epäilyksen siementä mieleeni: eihän sulla nyt niin iso ongelma voi olla, ootko varma, mitä jos haluatkin imettää lapsia vanhempana, mitä jos tulee komplikaatioita tai leikkaus epäonnistuu, mitä jos lihot ja rinnat kasvavat takaisin?

Välillä ongelmani tuntuu pieneltä ja turhalta, kun rintani ovat sentään suhteellisen samankokoiset ja symmetriset. Joku muu saattaa kärsiä enemmän, mutta ei syystä tai toisesta pääse leikkaukseen. En vihaa rintojani koko ajan ja joka päivä, vaikka niistä eroon haluaisinkin. Mitä jos en pidäkään lopputuloksesta?

Leikkaus tulee luultavasti olemaan henkisesti ja fyysisesti raskas homma. Uskon ja toivon, että lopputulos tulee olemaan sen arvoinen! :)

Olen taipuvainen vatvomaan asioita loputtomiin, joten kaiken maailman juttuja tulee varmasti mietittyä leikkauksen lähestyessä. Blogi on hyvä tapa saada ajatuksiaan hieman jäsenneltyä.


Kuvasta kiitos Unsplash.com.

Rintojenpienennysleikkauksen riskit ja komplikaatiot

Kirjoittaminen on minulle paras tapa jäsentää ajatuksiani ja sietää leikkauksen odottelun jännitystä, joten ajattelin kirjoitella hieman yleisluontoisemmin siitä, millaisia riskejä reduktioplastiaan liittyy.

On selvää tietenkin, että kaikkiin leikkauksiin liittyy riskejä.

Olen pohdiskellut leikkaukseen lähtöä myös komplikaatioriskien kannalta, sillä en ole koskaan ollut minkäänlaisessa leikkauksessa ja ajatus on aika pelottava. Lisäksi äitini on tehokkaasti pelotellut minua leikkauksen vaaroilla. Tietysti sitä aina ajattelee, että omalla kohdalla kaikki tulee sujumaan täydellisesti...

Toipumisaikana

Pienet komplikaatiot toipumisaikana ovat esimerkiksi ET-lehden artikkelin mukaan tavallisia. Niihin kuuluvat verenvuoto, tulehdus ja haavojen pienet aukileet.

Tupakointi ja ylipaino lisäävät komplikaatioiden riskiä. Tupakointi supistaa verisuonia ja lisää esimerkiksi kuolioiden riskiä. Liikalihavuus lisää infektioiden, laskimotukoksen ja keuhkoveritulpan riskiä.

Liika rasitus tai äkkiliikkeet liian aikaisin toipumisaikana voivat aiheuttaa rinnan sisällä olevien ompeleiden leikkaamisen kudoksen läpi. Toipumisaika on siis otettava rauhallisesti.

Nännien kuolio on erittäin harvinainen komplikaatio. Se voidaan leikkauksella korjata poistamalla kuolioituneet alueet. Olisi aika kammotus, jos joutuisi kuolion takia menettämään nänninsä kokonaan!

Leikkauksen jälkeen

Leikkauksesta jää tietenkin arvet, jotka vaalenevat pitkän ajan kuluessa leikkauksen jälkeen. Jos potilaalla on taipumusta arven liikakasvuun tai arpikudokseen syntyviin keloideihin, sellaisia voi syntyä.

Nännien tunto voi heiketä tai kadota kokonaan käytetystä leikkaustekniikasta riippuen. Joskus se voi palata leikkauksesta toivuttua tai nännien tunto voi jopa herkistyä leikkauksen jälkeen.

Useimmissa lähteissä tunnutaan kertovan, että leikkauksen jälkeen imettäminen on mahdollista, mutta saattaa hankaloitua. Omalla plastiikkakirurgin konsultaatiokäynnilläni lääkäri oli melko vahvasti sitä mieltä, että leikkauksen jälkeen voi odottaa ettei imettäminen onnistu lainkaan. Tämä ei minua henkilökohtaisesti kovinkaan paljon huoleta, koska en ole koskaan haaveillut lasten hankkimisesta. Lääkäri korosti myös veritulppa- ja nännikuolioriskiä, vaikken niiden riskiryhmiin kuulukaan.

Leikkauksen jälkeisiin tunnelmiin voi kuulua myös muuttuneen kehonkuvaan liittyvät sopeutumisvaikeudet. Äkillisesti muuttunut ruumis voi tuntua henkisesti oudolta tai vieraalta, ja mielessä voivat pyöriä myös katumuksen tunteet.

Olen myös lueskellut jonkin verran juttuja pieleen menneistä tai korjausta vaatineista rintaleikkauksista. Ne eivät varmaankaan ole kovin yleisiä, mutta jotkut bloggaajat ja Facebook-kirjoittelijat ovat kertoneet esimerkiksi käyneensä toisessa korjausleikkauksessa fiksaamassa eri kokoisiksi jääneitä rintoja.

Minulla pitäisi olla kaikki edellytykset nopeaan toipumiseen, koska olen nuori, hyväkuntoinen, perusterve ja tupakoimaton. Toivottavasti niin käy! :)


Kuvasta kiitos Unsplash.com.

Leikkausaika tuli!

Odotin koko viikon jännittyneenä tietoa leikkausajasta, kunnes tänään tupsahti paksu pinkka papereita postiluukusta.

Leikkaus on aiemmin kuin odotin, jo vajaan kahden viikon päästä!

Viikkoa ennen leikkausta käyn mammografiassa ja paria päivää aiemmin verikokeissa. Papereissa tuli mukana kaikenlaisia ohjeita leikkaukseen mukaan otettavista tavaroista ja muusta valmistautumisesta. Syöminen ja juominen on kielletty edellisestä illasta klo 24 alkaen, alkoholia ei saa juoda 24 tuntiin. Edellisenä päivänä on käytävä suihkussa ja pestävä hiukset, ja sairaalaan ilmestyttävä väljissä ja helposti puettavissa vaatteissa. Luontaistuotteiden ja Omega3-valmisteiden käyttö on lopetettava ennen leikkausta.

Ajattelin myös kirjoittaa itselleni mukaan sairaalaan muistilistan asioista, joita haluan lääkäriltä kysyä. Toipumisohjeet tulivat kirjeen mukana, mutta ne ovat melko suurpiirteiset ja minua kiinnostaa etenkin lääkärin rehellinen arvio siitä, miten kauan kestää toipua että voi palata normaaleihin kuntosalirutiineihin. Siitä on netissä ja toipumisohjeissa vähän epämääräisesti tietoa, ja selailemissani Facebook-ryhmissä ihmisten kokemukset ovat vaihdelleet tosi paljon.

Leikkaukseen lähtöpäätöksestäni leikkausaikaan on kulunut aika tarkalleen kuusi tai seitsemän kuukautta. Olen koko ajan ajatellut että leikkaus on "siellä jossain kaukana tulevaisuudessa", mutta odotusaika hujahti yllättävän nopeasti, ja yhtäkkiä minulla onkin kädessäni paperi jossa käsketään tulemaan sairaalaan alle kahden viikon päästä. Kaukaiset suunnitelmat ovat hetkessä konkretisoituneet.

Olen kiireinen "monta rautaa tulessa" -tyyppinen häseltäjä jolla on koko ajan kalenteri täynnä, joten tuntuu myös etukäteen hieman turhauttavalta, kun joutuu leikkauksen takia paahtamaan hetken aikaa hieman hitaampaa tahtia. Toisaalta se varmaan tekee minulle hyvää. Teen etätöitä, joten töiden pariin uskon kyllä palaavani aika nopeasti.

Oli helpottavaa saada tieto leikkausajasta, jotta kevättä ja aikataulujaan pystyy suunnittelemaan sen ympärille, mutta nyt saatan alkaa jännittämään entistäkin enemmän. Kääk!


Kuvasta kiitos Unsplash.com.

Rintojenpienennysleikkaus, ennen-kuvat

Eihän tissiblogi olisi mitään ilman kuvia tisseistä.

Tässä siis lähtötilanne, kuppikoko suurin piirtein 85F. Ihanteellinen toivekokoni olisi 85C, mutta nähtäväksi jää miten paljon lopputulokseen oikeasti pystyy itse vaikuttamaan.

Miksi rintojenpienennysleikkaus?

Olen saanut ystäviltä ja perheenjäseniltä monenlaisia reaktioita, kun kerroin päätöksestäni lähteä rintojenpienennysleikkaukseen. Useimmat ovat suhtautuneet rohkaisevasti ja positiivisesti, mutta moni on myös kyseenalaistanut ja jopa suhtautunut leikkauspäätökseen vihaisesti tai tuomitsevasti.

Päätös on tietenkin pelkästään omani eikä muilla ole siihen nokan koputtamista, mutta ajattelin ihan terapiamielessä kirjoittaa hieman auki sitä, miksi olen itse päättänyt lähteä leikkaukseen.

Elämänlaatu

Suuret rinnat hankaloittavat elämää. Tissit aina huomioitava, oltiin sitten menossa salille, lenkille, rannalle, töihin tai kummin kaiman rippijuhliin.

Rintaliivejä tai uikkareita ei voi ostaa tavallisista halpisvaatekaupoista, koska riittäviä kokoja tai tarpeeksi tukevia malleja ei yleensä ole ollenkaan. Jos on, valittavana on vain paria erilaista mummomallia, joita ei voi kuvitellakaan pitävänsä keveiden, läpikuultavien tai avonaisten juhla- tai kesämekkojen kanssa. Liivit painuvat kylkiin ja kainaloihin, hiertävät hartioita, eikä ilman niitä kehtaa lähteä ihmisten ilmoille.

Muidenkaan vaatteiden ostaminen ei ole helppoa. Kauluspaitojen napit eivät mene kiinni rinnan kohdalta, rinnasta riittävän tilavat vaatteet ovat vyötäröstä telttoja ja vaatteita tulee usein valittua sillä perusteella, etteivät rinnat keräisi epätoivottua huomiota.

Liikunta suurten rintojen kanssa aiheuttaa kipua. Juoksulenkeille lähden varustautuneena kaksilla päällekkäisillä urheiluliiveillä. Kamppailulajeissa tulleet osumat rintoihin vasta sattuvat!

Muutaman kilon painot roikkumassa rintamuksessa aiheuttavat niska- ja hartiaseudun kipuja, jotka ajoittain äityvät todella pahoiksi. Kärsin myös migreenistä ja päänsäryistä.

Itsetunto ja minäkuva

Tuntuu joskus siltä, että leikkauksesta kertoessa tulisi korostaa sen käytännöllisiin ongelmiin vaikuttavia seikkoja, etten vaikuttaisi turhamaiselta.

Uskon kuitenkin leikkauksella olevan valtava vaikutus itsetuntooni. Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että itsetunto-ongelmia tulisi ensisijaisesti korjata plastiikkakirurgian sijaan urheilulla ja terveellisillä elämäntavoilla sekä työstämällä mielensä ongelmia. Nämä asiat ovatkin parantaneet itsetuntoani viime vuosina hurjasti, mutta tissejäni en ole oppinut siitä huolimatta rakastamaan, vaan korkeintaan sietämään. Yhdistettynä käytännön ongelmiin jotka eivät itsetuntoa työstämällä katoa, oli päätös leikkaukseen lähtemisestä helppo tehdä. 

Olen aina ollut isorintainen, ja naiseksi pitkä. Teininä yritin piiloutua säkkimäisiin miesten t-paitoihin, koska samaan aikaan tunsin kehoni silmiinpistävän epänaiselliseksi ja toisaalta vaivaannuin suurista rinnoistani.
 
Inhoan rintojeni ulkonäköä. Ne ovat löysät ja roikkuvat, täynnä arpijuovia ja muuttuneet entistäkin löysemmiksi, kun olen menettänyt painoa. Parhaiten niitä kuvaa sana "patakinnas", ja onpa eräs Tinderistä pokattu törkimys joskus sanonut, että näytän siltä kuin olisin imettänyt useamman lapsen.  Minulla ei ole lapsia.

Pidän itseän poikatyttönä, enkä välitä pukeutua naisellisesti, meikata tai laittautua. Suuret rinnat eivät tunnu omiltani, eivätkä ne sovi kuvaani itsestäni. Häpeilen niitä ja vaivaannun niiden saamasta huomiosta. Minusta tuntuu, että ne saavat minut näyttämään lihavalta, vanhalta ja mammamaiselta.

Etenkin muutaman vuoden aktiivisen kuntoiluharrastuksen ja reippaan painonpudotuksen jälkeen tuntuu siltä, että suuret roikkuvat rinnat ovat irvokkaasti väärässä paikassa aiempaa hoikemmassa ja urheilullisessa kehossani.

Isot rinnat eivät ole naisellisuuden mitta

Jotkut tuntuvat ajattelevan, että leikkaus on puhtaasti turhamainen ulkonäköseikka, ja on typeryyttä etten osaa arvostaa minulle "siunaantuneita" valtavia rintoja. Onpa minulta myös kysytty, että eivätkö mahdolliset kumppanit harmistu, kun minulla ei enää ole suuria rintojani.

Uskon, että näiden kommenttien takana on jonkinlainen usko siihen, että isot rinnat tekevät naisen, ja että jokainen maailman mies pitää niitä automaattisesti seksikkäinä.

Voin omakohtaisen kokemuksen pohjalta todeta, että rintani saavat minut tuntemaan itseni kaikkea muuta kuin seksikkääksi, eikä niissä todellakaan ole mitään kadehdittavaa. Odotan innolla helpompaa elämää leikkauksen jälkeen.


Kuvasta kiitos Unsplash.com.

Reduktioplastia lähestyy + tietoa blogista

Moikka ja tervetuloa blogiini!

Päätin perustaa tällaisen blogin, koska minulle itselleni on vastaavista blogeista ollut paljon hyötyä rintojenpienennysleikkausta suunnitellessa. Aion dokumentoida tänne prosessin vaiheita, toipumista ja muuta mitä aiheeseen liittyen tulee matkan varrella mieleen.

Tällä hetkellä odotan jännittyneenä tietoa leikkausajasta, jonka on luvattu olevan maalis-huhtikuun kieppeillä.

Olen reilu parikymppinen helsinkiläinen nainen. Olen pitkä ja hoikka, mutta kuppikokoni on 85F ja rintani ovat olleet jo teini-ikäisestä lähtien suuret ja roikkuvat. Ne ovat aiheuttaneet minulle niska- ja hartiaseudun kipuja, vaikeuksia urheilussa, hankaluuksia vaatteiden ja rintaliivien ostamisessa sekä itsetunto-ongelmia. Myöskään laihduttaminen ei ole juurikaan pienentänyt rintoja. Olen aktiivinen urheilija, käyn juoksulenkeillä ja kuutena päivänä viikossa salilla.

Rintojenpienennysleikkaus oli ollut haaveenani jo pitkään, mutta en kuvitellut että voisin saada sitä julkiselta puolelta, koska en ajatellut rintojeni olevan riittävän suuret. Sain kuitenkin viime vuoden kesällä ystävältäni tarkempaa tietoa leikkauksen vaatimuksista, ja hiukan googlailtuani päätin varata ajan terveyskeskukseen pyytääkseni lähetettä leikkaukseen.

Päätöksestäni leikkausjonoon pääsemisessä kului noin neljä kuukautta Helsingissä, ja prosessi oli mielestäni yllättävän helppo.

Ensin kävin terveyskeskuksessa juttelemassa hoitajan kanssa, joka katsoi minun täyttävän leikkaukselle asetetut kriteerit, ja sain muutaman kuukauden päähän ajan plastiikkapolille keskustelemaan lääkärin kanssa. Myös lääkäri oli sitä mieltä, että hyötyisin leikkauksesta, joten pääsin leikkausjonoon.

Lääkäriä ja hoitajia kiinnosti paino, pituus, painoindeksi, rintojen aiheuttamat ongelmat, kuinka kauan leikkausta on harkinnut, millaiset elintavat minulla on, mitta kaulakuopasta nänniin, olenko ajatellut hankkia lapsia, onko suvussani veritulppa- tai rintasyöpätapauksia ja olenko tutustunut leikkauksen riskeihin. Etenkin leikkauksen riskeistä puhuttiin paljon.

Ennen leikkausta on käytävä mammografiassa. Lisäksi plastiikkakirurgisella polilla valokuvattiin rintani.

Kerkisin olemaan leikkausjonossa aikalailla tarkalleen kolme kuukautta, kunnes minulle soitettiin ja tarjottiin leikkausta Helsingin sijasta Lohjan sairaalassa. Suostuin ehdotukseen, ja nyt odottelen siis tietoa siitä, milloin leikkaus tehdään.

En ole koskaan ollut missään nukutusta vaativassa toimenpiteessä tai leikkauksessa, joten operaatio jännittää aika paljon. Lisäksi odotan jännityksellä, kuinka kauan leikkauksen jälkeen joudun pitämään taukoa normaalista urheilusta. Netistä löytyvät lähteet vaihtelevat urheilun suhteen hyvin paljon ja on varmaan myös kiinni henkilökohtaisesta toipumistahdista, miten nopeasti leikkauksen jälkeen pystyy palaamaan kuntosalille ja lenkkipolulle.


Kuvasta kiitos Unsplash.com.