11 päivää leikkauksesta

Tänään on kulunut 11 päivää leikkauksesta. Hirveästi kerrottavaa ei toipumisesta itsestään ole, kaikki vaikuttaa menevän hyvin. Turvotus on hiukan laskenut ja rinnat vaikuttavat pikkuhiljaa vähän laskeutuvan sojottamasta kohti taivaita.

Pienen pientä vuotoa näyttää tulleen oikean rinnan alla olevan "T-risteyksen" kohdalta, jonka hoitajakin sanoi olevan tyypillinen ongelmakohta. Keskiviikkona vaihdan teipit, sitten näen miltä se näyttää.

Lopetin kipulääkkeiden syömisen pari päivää sitten, koska vatsani alkoi mennä niiden jatkuvasta napsimisesta sekaisin, enkä olekaan niitä sen jälkeen juuri kaivannut.

Pidän edelleen sairaslomaa töistä ja opiskeluista, mutta ensi viikolla ajattelin palata tekemään kumpaakin rauhalliseen tahtiin, koska toimettomuus alkaa jo kyllästyttää. Sen verran mitä on tullut asioilla pyörittyä, olen huomannut että minkäänlaisia kipuja kävelystä tai kauppakassien kantamisesta ei tule, mutta väsyn tavallista nopeammin ja pitkät kävelymatkat saavat aikaan pientä huimausta.

Mietin etukäteen, kauanko kestää, että alkaa ärsyttää liikuntakielto. Voin todeta, että siinä meni noin kymmenen päivää! Olen ihminen jolla helposti menee hermo, jos en itse pysty nopeuttamaan asioiden etenemistä, ja alkaa tuntua tosi turhauttavalta vain laskea päiviä ja odotella, että on toipunut tarpeeksi päästäkseen kuntosalille. Liikeradat käsissä ja ylävartalossa ovat jo nyt niin hyvät, että pystyisin varmasti suorittamaan minkä tahansa kuntosaliliikkeen, mutta hikoilu on kielletty ja leikkauksesta toipuminen varmasti häiriintyisi raskaasta liikunnasta.

Etukäteen olin miettinyt, miten muuttuneeseen peilikuvaan sopeutuu ja miten se vaikuttaa itsetuntoon. Joka kerta kun katson peiliin, minua hymyilyttää. Ero vanhaan ei kuitenkaan vaatteet päällä ole omaan silmääni niin suuri kuin odotin. Sanoinkin poikakaverilleni, etten usko että kukaan tuttavani huomaa minun käyneen leikkauksessa, mutta hän taas oli vakaasti sitä mieltä, että ero on merkittävä ja moni varmasti huomaa. Jäin miettimään, miten silmään pistävät ne vanhat rinnat sitten mahtoivat ollakaan?!


Kuvasta kiitos Unsplash.com.

Viikko leikkauksesta ja haavahoitajalla käynti

Tänään on kulunut viikko leikkauksesta, ja menin haavapolille haavahoitajaa tapaamaan.

Oli mukavaa, että joku ammattilainen voi katsoa rintojani, että saan varmuuden että kaikki on kunnossa. Mitään ylimääräistä turvotusta, punaisuutta, vuotoa tai nestekertymää ei mielestäni ole ilmaantunut, mutta jostain syystä kivut ovat voimistuneet kahtena edellisenä päivänä. Etenkin rintojen alla kainalon puolella haavat kipuilevat.

Olen ollut aika huoleton liikkeissäni, nostellen käsiä pään yläpuolelle, siivonnut, kokannut ja pyykännyt, istutin myös vähän uusia taimia. Ehkä se nyt kostautuu. Minun on vaikea malttaa pysyä paikoillani!

Hoitaja oli todella mukava ja puhelias. Hän kehui, että paranemistahti näyttää olevan nopea ja haavat näyttävät erinomaisen hyvältä, eikä missään näytä olevan mitään vikaa! Todella huojentavaa kuulla, vaikken mitään vikaa epäillytkään. Myös vaihtelevat kivut olivat hänen mukaansa normaaleja.

Ompeleiden poisto nännien ympäriltä sattui yllättävän vähän. Ne leikattiin auki pienillä saksilla ja nypittiin pois pinseteillä. Haava on sulkeutunut nännien ympäriltä melko hyvin, toisen nännipihan reunassa oli vielä aukile, joka näkyy kuvassa vähän vuotaneen teippiin hoitajalla käynnin jälkeen.

Sain ohjeet vaihtaa teipit viikon välein itse kotona, ja ennen uusien teippien laittoa suihkuttelemaan haavoja pitkään, 3-4 minuuttia. Teippejä tulisi pitää kuuden viikon ajan.

Toipumisesta on tosi hyvä fiilis!

Viisi päivää leikkauksesta

Leikkauksesta on kulunut viisi päivää. Henkilökohtainen palvelijani (poikakaveri) lähti eilen kotiinsa, nyt pärjäilen vallan hyvin yksin kotona.

Juuri muuta kerrottavaa tässä nyt ei olekaan, halusin lähinnä laittaa kuvan, sillä rintojen turvotus alkaa laskea ja mustelmat vaalentuvat.

Kipuja on ollut hieman enemmän kuin edellisinä päivinä, mutta edelleen aika maltilliset. Luulen, että jomotus johtuu uusista tukiliiveistä, jotka ovat toisia paljon kireämmät ja puristavat rintojen alla olevia haavoja. Koko ja malli on sama, mutta liivit näyttävät muutaman päivän käytössä jo venyvän aika paljon. Suoraan paketista otetut liivit ovat paljon kireämmät kuin sairaalasta saadut.

Ylihuomenna eli viikon kuluttua leikkauksesta tikkien poisto nännien ympäriltä haavanhoitajalla.

Toipuminen on tylsää, mutta yritän nautiskella joutilaisuudesta nyt kun voin. 

Neljä päivää leikkauksesta

Tänään on kulunut neljä päivää leikkauksesta. Olen aivan yllättynyt, miten kivuttomasti ja helposti toipuminen on tähän asti mennyt.

Olen tarvinnut kipulääkettä hyvin vähän, olen syönyt lähinnä varmuuden vuoksi aamulla ja illalla yhden Para-tabsin tai 600 mg Buranan, mutta kipu on 12-14 tuntia edellisestä särkylääkkeestäkin ollut todella maltillista tai olematonta. Käsiä pystyn liikuttamaan täysin normaaleilla liikeradoilla, mutta en tietenkään hirveän nopeasti tai nostella mitään kovin painavia asioita.

Turvotus on vähän laskenut, mikään ei vuoda verta, teipit ovat pysyneet hyvin suihkussakin. Selällään nukkuminen kipeyttää alaselän, mutta siihenkin näyttää hiljalleen tottuvan.

Leikkaus näyttää järkyttäneen kroppaa sen verran, että menkat ei ole alkaneet normaalisti.

Eniten häiritsee huimaus ja pyörrytys. Kilsan kävelylenkistä piti toipua nojatuolissa lojuen, lukemani teksti hyppii silmissä ja on vähän sellainen yleinen töttöröö-olo minkään pienenkään ponnistuksen jälkeen. Vaikka teen normaalistikin etätöitä kotona läppärillä, en millään kyllä tällä hetkellä jaksaisi.

Kaikki ennen leikkausta mielessä olleet epäilykset itsetunnosta tai kehonkuvasta ovat kadonneet. En ole hetkeäkään kaivannut vanhaa peilikuvaani. Yli kilon painon katoaminen rintakehältä tuntuu ryhdissä ja hengityksessä. Kaivoin kaapista yhden kirppislöytö-vintagemekon, joka aiemmin ei mennyt rintojen kohdalta kiinni, nyt se sopii täydellisesti.

Tilasin Avoris -nettikaupasta itselleni toiset tukiliivit, toimituksessa meni vaan kaksi päivää.


Kuvasta kiitos Unsplash.com.

Kaksi päivää leikkauksesta

Tänään on kulunut kaksi päivää leikkauksesta. Poikakaverini on ollut luonani auttamassa, mutta en ole oikeastaan tarvinnut juurikaan apua muussa kuin paidan kiskomisessa pään ylitse! Käsien liikkuvuus on melko hyvä, eikä rinnoissa ole suuria kipuja tai verenvuotoja. Olen pärjäillyt ihan tavallisella Buranalla ja Para-Tabseilla.

Ensimmäinen yö kotona sujui ihan hyvin, vaikka selällään nukkuminen saakin selän tehokkaasti jumiin. Tein itselleni tyynyistä pesän, joka estää pyörimästä unissani.

Valtavat mustelmat ovat nousseet nännien ympärille ja molempien rintojen alareunaan. Kuva on eiliseltä, mutta rinnat näyttävät tänään aika samalta. Ne ovat edelleen reilusti turvonneet ja sojottavat hassusti ylöspäin.

Suihkuun uskaltauduin ensimmäisen kerran tänään. Siinä ei ollut ongelmia, mutta tukiliivien pois ottaminen jännitti aivan saamaristi. Loppujen lopuksi se ei oikeastaan kuitenkaan tuntunut miltään.  Poikakaveri auttoi hiusten pesussa. Lääkärin piirtämiä tussijälkiä en saanut saippualla hinkatenkaan pois... Haavateipit sai suihkuttelun jälkeen hyvin kuivattua ja liivit takaisin päälle.

Uskaltauduin aurinkoisen sään houkuttelemana kävelemään kauppaan 1,5 kilometriä ja toiset saman verran takaisin. Menomatka sujui hyvin, mutta kaupassa minua alkoi voimakkaasti huimata, ja täytyi ennen kotiinpaluuta huilata penkillä kuin mikäkin mummeli. Kaupassa päättömästi poukkoilevien ihmisten väisteleminen oli pelottavaa, koska pelkäsin koko ajan että joku törmää minuun ja tönäisee rintojani. Olisi ehkä kannattanut hieman odottaa, ennen kuin lähtee yhteensä kolmen kilsan kävelyretkelle, ja onneksi minulla oli seuraa johon huimatessa tukeutua. Rintoihin kävely ei kuitenkaan sattunut.

Kun katsoin rintoja peilistä ilman liivejä ensimmäistä kertaa, tunne oli tosi outo. Rinnat ovat siirtyneet reippaasti ylemmäs rintakehällä, kylkiluuni näkyvät ja tuntuu että näytän vain kokonaisuudessaan jotenkin nuoremmalta. Toisaalta valtavat rinnat eivät enää ole peittämässä pientä pömppistäni... Tuntuu myös hieman shokeeraavalta katsoa itseään peilistä isojen mustelmien ja haavateippien kanssa. Uusi peilikuva ei todellakaan kaduta, mutta tulee vaatimaan sopeutumista.

Yksi päivä leikkauksesta & leikkauksen kulku

Tässä sitä nyt istutaan, juuri sairaalasta kotiutuneena. Blogin kauniit kukkakuvat vaihtuvat nyt leikkauksesta toipumiskuviin!

Tässä tekstissä nyt selostusta koko leikkaushässäkästä viimeisen vuorokauden ajalta.

Kirurgi piirteli viivoja rintoihin, ja sitten mentiinkin jo leikkaussaliin.

Ennen leikkausta

Tiistaina tuli tekstiviesti, että sairaalaan pitäisi saapua keskiviikkona kello 7 aamulla. Se tuotti ongelmia, koska olin ajatellut mennä täältä Helsingistä Lohjan sairaalaan bussilla, mutta niin aikaisia bussivuoroja ei mennyt. Onneksi on kela-taksi!

Sairaalan aulassa sai odotella hetken, kunnes minut kutsuttiin vaihtamaan ylle paperinen "mekko", sairaalahousut, takki ja tukisukat. Omat tavarat jätettiin kaappiin. Sitten sain jälleen odotella, kunnes ensin kävin puhumassa hoitajan kanssa perustiedoistani, jonka jälkeen tapasin kirurgin. Hän piirteli rintoihini viivoja ja kyseli, minkä kokoisia rintoja toivon. Olin yllättynyt, että lääkäri kysyi kuppikokotoivetta, sillä olin etukäteen ymmärtänyt, ettei toiveita välttämättä oteta huomioon tai pystytä aina toteuttamaan. Toivoin kuitenkin C-kuppia.

Kello 8 aikaan mentiinkin jo leikkaussaliin. Ennen sitä minua ei jännittänyt, mutta siihen leikkaussängylle asettuessa alkoi hieman hermostuttaa, kun ympärillä pyörii hirveä määrä ihmisiä kiinnittämässä mittareita, laittamassa kanyyleita ja kyselemässä kysymyksiä! Aluksi sain pistoksena jotain rauhoittavaa ainetta, jonka jälkeen anestesiamaski lykättiin naamalle. Hoitaja käski miettiä jotain ihanaa lomasaarta, mutta en selvästi onnistunut, koska näin nukutuksen aikana unta töistäni...

Leikkauksen jälkeinen ilta

Heräsin heräämössä suunnilleen kello 14. Aluksi olin aivan kanveesissa enkä meinannut saada mitään tolkkua ympäristöstäni, mutta pikkuhiljaa alkoi pää selkiintyä. Sitä mukaa kun skarppaannuin, alkoi rinnoissa tuntua kipua. Sain kuitenkin lisää särkylääkettä ja vaivuin taas mukavaan sumuun.

Joskus viiden aikoihin pääsin heräämöstä vuodeosastolle, jonne jäin yöksi.

Leikkauksen jälkeen minulle tuli yllätyksenä hengityslaitteen aiheuttama kurkkukipu sekä virtsakatetri, jonka hoitajat olisivat mielellään jättäneet minulle vielä yöksikin. Se kuitenkin inhotti minua ajatuksena sen verran, että pyysin ottamaan sen pois. Jaksoin kuitenkin kävellä ihan omin jaloin vessaan.

Olin etukäteen pelännyt pahoinvointia, mutta onnekseni mikään ei oksettanut ja pystyin jo klo 18 syömään normaalisti illallista.

Voimakkaiden kipulääkkeiden vaikutuksen hälvettyä minulla oli jo aika normaalin pirtsakka olo, ja hoitajakin ihmetteli, että olen epätavallisen pirteän oloinen leikkauksen jälkeen. Läpikäydystä koitoksesta muistutteli kuitenkin rinnan alueen jomottava kipu. Kipu ei ole ollut mitenkään sietämättömän paha, mutta mielestäni täysin kivutonta hetkeä ei heräämön kipulääketokkuran jälkeen ole ollut. Lisäksi minulla oli jatkuvasti todella kuuma, ja sainkin kertaalleen vaihtovaatteet, koska olin hikoillut edelliset aivan märiksi.

Hoitaja kävi säännöllisesti painelemassa rintoja ja testaamassa, että niiden väri "palautuu" painelemisen jälkeen. Paineleminen ei tuntunut yllättäen juuri miltään. Vasen rinta oli yön aikana alaosan tikkien kohdalta vuotanut hieman verta, mutta vuoto oli loppunut itsestään. Vasemmalla puolella tuntui myös enemmän kipua.

Rinnat leikattiin kohottavalla ankkuritekniikalla, jossa rinnan alle, nännin ympärille ja niiden väliin muodostuu ankkurin muotoinen arpi. Nänniä siirretään ylemmäs ja ylimääräistä nahkaa poistetaan. Tekniikan voi hahmottaa aika hyvin noista kirurgin piirroksista.

Leikkauksen jälkeinen päivä

En koskaan nuku selälläni, joten selällään nukkuminen sairaalasängyssä oli hankalaa. Sain nukuttua klo 22-02, mutta loppuyö tuli vietettyä puoli-istuvassa asennossa kuunnellen podcasteja ja äänikirjoja.

Joskus aamuyöllä pyysin lisää kipulääkettä ja sain voimakasta liuosta, joka olikin niin tujua, että minulta meinasi vessaan kävellessä mennä taju... Hieman säikähdin, kun jouduin sängynpäädyistä ottamaan tukea että pääsin könyämään takaisin paikalleni.

Aamupäivällä kirurgi ja hoitaja tulivat katsomaan rintoja. Haavataitokset vaihdettiin Mirabelle-tukiliiveihin, jotka tuntuvat ihanan joustavilta ja tukevilta. Haavataitosten poistossa rintoihin ei sattunut, vaan enemmän sattui taitoksissa olleiden teippien irroittaminen kyljistä ja rintojen yläpuolelta, ja niihin jäikin inhottavat punaiset jäljet.

En päässyt siinä katsomaan rintoja peilistä ilman haavataitoksia, mutta ylhäältä päin katsottuna ne näyttivät hämmentävän pieniltä ja terhakoilta! Kun itseään katsoo peilistä tukiliivien kanssa, tuntuu kuin kroppani olisi nuorentunut vuosia kerralla.

Kirurgi kertoi, että leikkaus meni hienosti ja kummastakin rinnasta poistettiin hieman yli 500 grammaa tavaraa, eli yhteensä rintavarustukseni keveni yli kilolla!

Ennen poistumista tapasin myös fysioterapeutin, joka neuvoi tekemään käsien liikerataharjoituksia heti ensimmäisellä toipumisviikolla. Olinkin yllättynyt, ettei leikkauksesta toipuminen näytä vaikuttavan käsieni liikerataan niin paljon kuin etukäteen kuvittelin. Käsien nostaminen ja liikuttaminen (rauhalliseen tahtiin) ei aiheuta kipua.

Sairaalasta pääsin lähtemään lounasta syötyäni. Ystäväni tuli hakemaan minut, ja poikkesimme matkalla apteekissa hakemassa saamani kipulääkereseptit. Töyssyt ja käännökset tuntuivat matkan aikana hieman rinnoissa, mutta kivut eivät edelleenkään ole olleet kovin pahoja.

Fiiliksiä

Veriset ja hieman groteskin näköiset haavataitokset rintakehän ympärillä olivat pieni shokki. Mietiskelin, että mitäköhän tässä nyt on tullut tehtyä, ja kauankohan tästä kestää toipua. Epäilys ja järkytys kuitenkin hälvenivät, kun siteet vaihdettiin mukaviin tukiliiveihin ja pääsin samalla näkemään, mitä veristen vällyjen alta löytyy. Sen jälkeen olenkin katsellut itseäni peilistä hämmennyksen vallassa! Näytän hoikalta ja nuorekkaalta.

Ensimmäinen vuorokausi leikkauksen jälkeen on kokonaisuutena ollut yllättävän helppo. Rintojen kipu on enemmän tasaista jomotusta kuin sietämätöntä pistävää kipua, joten se ei häiritse paljoa.

Uskon, että toipumisen aikana tulee vielä pohdittua sitä sun tätä, kun oma kehonkuva muuttuu. Minulla ei varmasti ole ollut näin pieniä rintoja sen jälkeen kun olen ollut 13-vuotias.

Leikkausjännitystä

Leikkaus lähestyy nyt kovaa vauhtia. Huomenna menen vielä verikokeisiin, ja keskiviikkona kurvailen sairaalaan.

Jännittää ihan hitosti. Päässä pyörii kaikenlaisia ajatuksia, sillä minua pelottaa, että päädynkin katumaan leikkausta jostain syystä. Entä jos se menee pieleen, tai en pidäkään peilikuvastani sen jälkeen? Jos tuntuu, että menetän pysyvästi jotain itsestäni?

Vertaistukea on onneksi tarjottu muiden leikkauksen läpikäyneiden taholta. He ovat vakuuttaneet, että leikkaus oli mahtava päätös.

Laitan tähän vielä yhden kuvan lähtötilanteestani.

Odotan ainakin innolla sitä, että valtavat rinnat eivät peitä koko vyötäröä!


Ensimmäisestä kuvasta kiitos Unsplash.com.

Linkkivinkki leikkaustiedosta

Leikkaus lähestyy. Sitä odotellessa ja tietoa Googlaillessa tuli vastaan hyvä sivusto leikkaukseen valmistautumisesta, leikkausten kulusta ja jälkihoidosta. Ajattelin linkittää sen tänne itseäni ja muita varten. :)

www.leikkaukseen.fi

Kuvasta kiitos Unsplash.com.

Leikkaus lähestyy! Rintojen ultraäänessä

Tänään kävin leikkausta edeltävässä rintojen ultraäänitutkimuksessa. Se olisi muutoin täysin tylsä rutiinihomma, mutta Naistenklinikalle mennessäni sain tietää, että minun pitäisi olla kirurgisella sairaalalla! Ilmeisesti minulle kotiin lähetetyissä ajanvarauspapereissa oli täysin väärä osoite. Toivottavasti se ei enteile hankaluuksia leikkauksen muissa järjestelyissä...

Kiitos ystävällisten hoitajien, he kuitenkin järjestivät minulle tutkimuksen Naistenklinikalla. Mitään epäilyttävää ei löytynyt, joten leikkaus on taas pienen piirun verran lähempänä! Hieman kadutti, etten jaksanut ajella kainalokarvojani ennen tutkimusta, kun ultraäänigeeliä läträttiin pitkin kainaloita ja kylkiä.

Siinä tutkimuspöydällä kattoon tuijotellessani mieleeni pulpahti, että viikon päästä sitä sitten maataan tällä tavalla leikkauspöydällä ja vaivutaan uneen. Hieman jännittää.


Kuvasta kiitos Unsplash.com.

Ravitsemus leikkauksesta toipuessa

Olen erittäin kiinnostunut terveellisistä elämäntavoista ja ravitsemuksesta, joten olen luonnollisesti googletellut paljon tietoa myös toipumisajan ruokavaliosta. Normaali terveellinen ruokavalio varmasti riittää hyvään toipumiseen, eikä viimeisen päälle hinkattu terveysruokavalio ole mikään nopean toipumisen tae, mutta joitakin vinkkejä seuraamalla itselleen voi varmasti antaa paremmat lähtökohdat toipumisajalle.

Listailin tähän hieman tutkimiani juttuja, jos joku muukin on kaltaiseni terveysintoilija! :) Olen koettanut löytää mahdollisimman fiksuja lähteitä ja useammassa eri paikassa kerrottuja tietoja, etten päädy kirjoittamaan mitään ihan hämärää.

Ennen leikkausta

Terveellinen ruokavalio jo ennen leikkausta antaa paremmat eväät nopeaan toipumiseen. Oma ruokavalioni on melko vähähiilihydraattinen, kasvispainotteinen, runsaskuituinen ja sokeriton. Käytän vain täysjyväviljoja, enkä syö lainkaan sokerisia herkkuja. Sen sijaan saan suuremman osan päivieni kaloreista pehmeistä rasvoista ja proteiineista.

Omega3 -rasvahapot ja muut verta ohentavat lisäravinteet ja luontaistuotteet ennen leikkausta on kielletty. Itseäni mietityttävät chia-siemenet, sillä niissä on suuri omega3-pitoisuus. Niiden syömisestä ennen leikkausta en ole juurikaan löytänyt tietoa puolesta tai vastaan, mutta lopetin niiden syömisen varmuuden vuoksi.

Ruokavalio toipumisaikana

Suurin osa selailemistani lähteistä antaa samanlaisia neuvoja leikkauksen jälkeiselle ruokavaliolle: syö paljon proteiineja, kuituja ja tuoreita vihanneksia, ja vältä maitotuotteita, sokeria, teollisesti valmistettuja ruokia ja valkoisia viljoja.

Proteiinin tarve leikkauksen jälkeen on koholla, sillä keho tarvitsee rakennusaineita vaurioiden korjaamiseen. Esimerkiksi VitaMedica suosittelee syömään 1,5 - 2 grammaa proteiinia kehon painokiloa kohden. Esimerkiksi 70 kilon painoisen toipujan tulisi siis syödä päivässä 105 grammaa proteiinia. Punaisen lihan sijasta terveellisempää on hankkia proteiinit esimerkiksi kanasta, kalasta, kananmunista ja pavuista.

Tulehdusta lisääviä ruokia on hyvä välttää toipumisaikana. Esimerkiksi sokeriset herkut ja juomat, prosessoidut lihat, transrasvat, valkoiset viljat ja alkoholi voivat yllyttää tulehdusta.

Vitamiinit

Toipumisaikana kannattaa nappailla monivitamiinilisiä. C-vitamiini ja A-vitamiini edistävät kehon omaa kollageenintuotantoa. Kollageeni on kehon tukikudosten proteiini, joka antaa tukea ja lujuutta kudoksille. Haavojen parantamisessa ja arpeutumisessa kollageenin tuotanto on siis keskeisessä roolissa.

Sinkkiä tarvitaan ihon parantamiseen vaurioista. Liiallinen sinkin syöminen voi kuitenkin olla terveydelle haitallista, joten ravintolisien sijasta riittävää sinkin saantia voi pyrkiä ylläpitämään ruokavalion avulla. Esimerkiksi pavut, kikherneet, pähkinät, täysjyväviljat ja siipikarjan liha sisältävät sinkkiä.

Jotkut lähteet mainitsevat myös biotiinin eli B7-vitamiinin nopeuttavan haavojen parantumista leikkauksen jälkeen. Biotiinilisät saattavat kuitenkin vääristää monia laboratoriotuloksia.

Ummetuksen helpottaminen leikkauksen jälkeen

Leikkauksen jälkeinen ummetus on yleinen haittavaikutus, joka johtuu muun muassa kipulääkkeiden syömisestä.

Ummetukseen auttavia ruokia ovat esimerkiksi luumut, viikunat, pellavansiemenet ja pellavansiemenrouhe, täysjyväviljat ja psyllium. Lisäksi kannattaa juoda riittävästi vettä. Apteekeista saa myös valmisteita ummetuksen ehkäisyyn. Myös liikkuminen (toipumisen sallimissa rajoissa) vilkastaa suolen toimintaa.

Lääkkeiden lisäksi ummetusta pahentavia asioita ovat muun muassa epäsäännöllinen ateriarytmi, vähäinen kuitu, prosessoidut ruuat, nestehukka, diureettiset ruuat ja juomat (esim. kahvi ja tee), valkoiset viljat, sokerit, suklaa, banaani ja maitotuotteet.

Probiootit

Antibiootit tuhoavat suoliston normaalia bakteerikantaa. Sitä voi vahvistaa nauttimalla probioottivalmisteita ja ruokia, kuten maitohappobakteeritabletteja ja hapatettuja maitotuotteita.

Kollageenilisät haavojen paranemisen ja arpeutumisen edistäjänä

Ystäväni ehdotti kollageenin syömistä toipumisaikana, sillä sen väitetään nopeuttavan haavojen paranemista ja arpeutumista. Kollageenilisistä on tullut viimevuosina muotituote, joita markkinoidaan mm. ihon, hiusten ja kynsien hyvinvointiin.

Esimerkiksi WebMD kertoo, että tutkimustulokset kollageenin todellisesta tehosta ovat vaihtelevia. Artikkelissa epäillään, että syöty kollageeni tulee vatsahappojen tuhoamaksi, ennen kuin se ehtii olemaan hyödyksi. Artikkelissa viitataan yhteen tutkimustulokseen, jossa kollageenilisien syöminen kahdeksan viikon ajan nopeutti haavaumien parantumista.

Olen hieman skeptinen tällaisten muodikkaiden "ihmelääkkeiden" tehosta, mutta ajattelin että koska kollageenilla ei vaikuta myöskään mitään voimakkaita haittavaikutuksia olevan, aion ihan kokeilumielessä syödä kollageenilisiä toipumisaikanani.


Lähteet:
Desert Hill Plastic Surgery
Healthline
VitaMedica
Verywellhealth
Biotin.com
Dr. Rath Health Foundation
Terveyskirjasto
Tervevatsa 
Ummetus.com
WebMD
Pressure Ulcer Healing with a Concentrated, Fortified, Collagen Protein Hydrolysate Supplement: A Randomized Controlled Trial

Kuvasta kiitos Unsplash.com.

Epäröintiä ja epäilyksen tunteita

Kun leikkausaikaa nyt odottelee, mieleen tulee kaikenlaisia ajatuksia. Mietityttää, olenkohan tehnyt järkevän päätöksen vai ei. Tulevatko leikkauksen edut olemaan riskien ja toipumisen raskauden arvoiset?

Olen tietenkin haaveillut leikkauksesta jo ikuisuuden. Jotkut perheenjäsenet ja tuttavat ovat kuitenkin yrittäneet sitkeästi ujuttaa epäilyksen siementä mieleeni: eihän sulla nyt niin iso ongelma voi olla, ootko varma, mitä jos haluatkin imettää lapsia vanhempana, mitä jos tulee komplikaatioita tai leikkaus epäonnistuu, mitä jos lihot ja rinnat kasvavat takaisin?

Välillä ongelmani tuntuu pieneltä ja turhalta, kun rintani ovat sentään suhteellisen samankokoiset ja symmetriset. Joku muu saattaa kärsiä enemmän, mutta ei syystä tai toisesta pääse leikkaukseen. En vihaa rintojani koko ajan ja joka päivä, vaikka niistä eroon haluaisinkin. Mitä jos en pidäkään lopputuloksesta?

Leikkaus tulee luultavasti olemaan henkisesti ja fyysisesti raskas homma. Uskon ja toivon, että lopputulos tulee olemaan sen arvoinen! :)

Olen taipuvainen vatvomaan asioita loputtomiin, joten kaiken maailman juttuja tulee varmasti mietittyä leikkauksen lähestyessä. Blogi on hyvä tapa saada ajatuksiaan hieman jäsenneltyä.


Kuvasta kiitos Unsplash.com.

Rintojenpienennysleikkauksen riskit ja komplikaatiot

Kirjoittaminen on minulle paras tapa jäsentää ajatuksiani ja sietää leikkauksen odottelun jännitystä, joten ajattelin kirjoitella hieman yleisluontoisemmin siitä, millaisia riskejä reduktioplastiaan liittyy.

On selvää tietenkin, että kaikkiin leikkauksiin liittyy riskejä.

Olen pohdiskellut leikkaukseen lähtöä myös komplikaatioriskien kannalta, sillä en ole koskaan ollut minkäänlaisessa leikkauksessa ja ajatus on aika pelottava. Lisäksi äitini on tehokkaasti pelotellut minua leikkauksen vaaroilla. Tietysti sitä aina ajattelee, että omalla kohdalla kaikki tulee sujumaan täydellisesti...

Toipumisaikana

Pienet komplikaatiot toipumisaikana ovat esimerkiksi ET-lehden artikkelin mukaan tavallisia. Niihin kuuluvat verenvuoto, tulehdus ja haavojen pienet aukileet.

Tupakointi ja ylipaino lisäävät komplikaatioiden riskiä. Tupakointi supistaa verisuonia ja lisää esimerkiksi kuolioiden riskiä. Liikalihavuus lisää infektioiden, laskimotukoksen ja keuhkoveritulpan riskiä.

Liika rasitus tai äkkiliikkeet liian aikaisin toipumisaikana voivat aiheuttaa rinnan sisällä olevien ompeleiden leikkaamisen kudoksen läpi. Toipumisaika on siis otettava rauhallisesti.

Nännien kuolio on erittäin harvinainen komplikaatio. Se voidaan leikkauksella korjata poistamalla kuolioituneet alueet. Olisi aika kammotus, jos joutuisi kuolion takia menettämään nänninsä kokonaan!

Leikkauksen jälkeen

Leikkauksesta jää tietenkin arvet, jotka vaalenevat pitkän ajan kuluessa leikkauksen jälkeen. Jos potilaalla on taipumusta arven liikakasvuun tai arpikudokseen syntyviin keloideihin, sellaisia voi syntyä.

Nännien tunto voi heiketä tai kadota kokonaan käytetystä leikkaustekniikasta riippuen. Joskus se voi palata leikkauksesta toivuttua tai nännien tunto voi jopa herkistyä leikkauksen jälkeen.

Useimmissa lähteissä tunnutaan kertovan, että leikkauksen jälkeen imettäminen on mahdollista, mutta saattaa hankaloitua. Omalla plastiikkakirurgin konsultaatiokäynnilläni lääkäri oli melko vahvasti sitä mieltä, että leikkauksen jälkeen voi odottaa ettei imettäminen onnistu lainkaan. Tämä ei minua henkilökohtaisesti kovinkaan paljon huoleta, koska en ole koskaan haaveillut lasten hankkimisesta. Lääkäri korosti myös veritulppa- ja nännikuolioriskiä, vaikken niiden riskiryhmiin kuulukaan.

Leikkauksen jälkeisiin tunnelmiin voi kuulua myös muuttuneen kehonkuvaan liittyvät sopeutumisvaikeudet. Äkillisesti muuttunut ruumis voi tuntua henkisesti oudolta tai vieraalta, ja mielessä voivat pyöriä myös katumuksen tunteet.

Olen myös lueskellut jonkin verran juttuja pieleen menneistä tai korjausta vaatineista rintaleikkauksista. Ne eivät varmaankaan ole kovin yleisiä, mutta jotkut bloggaajat ja Facebook-kirjoittelijat ovat kertoneet esimerkiksi käyneensä toisessa korjausleikkauksessa fiksaamassa eri kokoisiksi jääneitä rintoja.

Minulla pitäisi olla kaikki edellytykset nopeaan toipumiseen, koska olen nuori, hyväkuntoinen, perusterve ja tupakoimaton. Toivottavasti niin käy! :)


Kuvasta kiitos Unsplash.com.

Leikkausaika tuli!

Odotin koko viikon jännittyneenä tietoa leikkausajasta, kunnes tänään tupsahti paksu pinkka papereita postiluukusta.

Leikkaus on aiemmin kuin odotin, jo vajaan kahden viikon päästä!

Viikkoa ennen leikkausta käyn mammografiassa ja paria päivää aiemmin verikokeissa. Papereissa tuli mukana kaikenlaisia ohjeita leikkaukseen mukaan otettavista tavaroista ja muusta valmistautumisesta. Syöminen ja juominen on kielletty edellisestä illasta klo 24 alkaen, alkoholia ei saa juoda 24 tuntiin. Edellisenä päivänä on käytävä suihkussa ja pestävä hiukset, ja sairaalaan ilmestyttävä väljissä ja helposti puettavissa vaatteissa. Luontaistuotteiden ja Omega3-valmisteiden käyttö on lopetettava ennen leikkausta.

Ajattelin myös kirjoittaa itselleni mukaan sairaalaan muistilistan asioista, joita haluan lääkäriltä kysyä. Toipumisohjeet tulivat kirjeen mukana, mutta ne ovat melko suurpiirteiset ja minua kiinnostaa etenkin lääkärin rehellinen arvio siitä, miten kauan kestää toipua että voi palata normaaleihin kuntosalirutiineihin. Siitä on netissä ja toipumisohjeissa vähän epämääräisesti tietoa, ja selailemissani Facebook-ryhmissä ihmisten kokemukset ovat vaihdelleet tosi paljon.

Leikkaukseen lähtöpäätöksestäni leikkausaikaan on kulunut aika tarkalleen kuusi tai seitsemän kuukautta. Olen koko ajan ajatellut että leikkaus on "siellä jossain kaukana tulevaisuudessa", mutta odotusaika hujahti yllättävän nopeasti, ja yhtäkkiä minulla onkin kädessäni paperi jossa käsketään tulemaan sairaalaan alle kahden viikon päästä. Kaukaiset suunnitelmat ovat hetkessä konkretisoituneet.

Olen kiireinen "monta rautaa tulessa" -tyyppinen häseltäjä jolla on koko ajan kalenteri täynnä, joten tuntuu myös etukäteen hieman turhauttavalta, kun joutuu leikkauksen takia paahtamaan hetken aikaa hieman hitaampaa tahtia. Toisaalta se varmaan tekee minulle hyvää. Teen etätöitä, joten töiden pariin uskon kyllä palaavani aika nopeasti.

Oli helpottavaa saada tieto leikkausajasta, jotta kevättä ja aikataulujaan pystyy suunnittelemaan sen ympärille, mutta nyt saatan alkaa jännittämään entistäkin enemmän. Kääk!


Kuvasta kiitos Unsplash.com.

Rintojenpienennysleikkaus, ennen-kuvat

Eihän tissiblogi olisi mitään ilman kuvia tisseistä.

Tässä siis lähtötilanne, kuppikoko suurin piirtein 85F. Ihanteellinen toivekokoni olisi 85C, mutta nähtäväksi jää miten paljon lopputulokseen oikeasti pystyy itse vaikuttamaan.

Miksi rintojenpienennysleikkaus?

Olen saanut ystäviltä ja perheenjäseniltä monenlaisia reaktioita, kun kerroin päätöksestäni lähteä rintojenpienennysleikkaukseen. Useimmat ovat suhtautuneet rohkaisevasti ja positiivisesti, mutta moni on myös kyseenalaistanut ja jopa suhtautunut leikkauspäätökseen vihaisesti tai tuomitsevasti.

Päätös on tietenkin pelkästään omani eikä muilla ole siihen nokan koputtamista, mutta ajattelin ihan terapiamielessä kirjoittaa hieman auki sitä, miksi olen itse päättänyt lähteä leikkaukseen.

Elämänlaatu

Suuret rinnat hankaloittavat elämää. Tissit aina huomioitava, oltiin sitten menossa salille, lenkille, rannalle, töihin tai kummin kaiman rippijuhliin.

Rintaliivejä tai uikkareita ei voi ostaa tavallisista halpisvaatekaupoista, koska riittäviä kokoja tai tarpeeksi tukevia malleja ei yleensä ole ollenkaan. Jos on, valittavana on vain paria erilaista mummomallia, joita ei voi kuvitellakaan pitävänsä keveiden, läpikuultavien tai avonaisten juhla- tai kesämekkojen kanssa. Liivit painuvat kylkiin ja kainaloihin, hiertävät hartioita, eikä ilman niitä kehtaa lähteä ihmisten ilmoille.

Muidenkaan vaatteiden ostaminen ei ole helppoa. Kauluspaitojen napit eivät mene kiinni rinnan kohdalta, rinnasta riittävän tilavat vaatteet ovat vyötäröstä telttoja ja vaatteita tulee usein valittua sillä perusteella, etteivät rinnat keräisi epätoivottua huomiota.

Liikunta suurten rintojen kanssa aiheuttaa kipua. Juoksulenkeille lähden varustautuneena kaksilla päällekkäisillä urheiluliiveillä. Kamppailulajeissa tulleet osumat rintoihin vasta sattuvat!

Muutaman kilon painot roikkumassa rintamuksessa aiheuttavat niska- ja hartiaseudun kipuja, jotka ajoittain äityvät todella pahoiksi. Kärsin myös migreenistä ja päänsäryistä.

Itsetunto ja minäkuva

Tuntuu joskus siltä, että leikkauksesta kertoessa tulisi korostaa sen käytännöllisiin ongelmiin vaikuttavia seikkoja, etten vaikuttaisi turhamaiselta.

Uskon kuitenkin leikkauksella olevan valtava vaikutus itsetuntooni. Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että itsetunto-ongelmia tulisi ensisijaisesti korjata plastiikkakirurgian sijaan urheilulla ja terveellisillä elämäntavoilla sekä työstämällä mielensä ongelmia. Nämä asiat ovatkin parantaneet itsetuntoani viime vuosina hurjasti, mutta tissejäni en ole oppinut siitä huolimatta rakastamaan, vaan korkeintaan sietämään. Yhdistettynä käytännön ongelmiin jotka eivät itsetuntoa työstämällä katoa, oli päätös leikkaukseen lähtemisestä helppo tehdä. 

Olen aina ollut isorintainen, ja naiseksi pitkä. Teininä yritin piiloutua säkkimäisiin miesten t-paitoihin, koska samaan aikaan tunsin kehoni silmiinpistävän epänaiselliseksi ja toisaalta vaivaannuin suurista rinnoistani.
 
Inhoan rintojeni ulkonäköä. Ne ovat löysät ja roikkuvat, täynnä arpijuovia ja muuttuneet entistäkin löysemmiksi, kun olen menettänyt painoa. Parhaiten niitä kuvaa sana "patakinnas", ja onpa eräs Tinderistä pokattu törkimys joskus sanonut, että näytän siltä kuin olisin imettänyt useamman lapsen.  Minulla ei ole lapsia.

Pidän itseän poikatyttönä, enkä välitä pukeutua naisellisesti, meikata tai laittautua. Suuret rinnat eivät tunnu omiltani, eivätkä ne sovi kuvaani itsestäni. Häpeilen niitä ja vaivaannun niiden saamasta huomiosta. Minusta tuntuu, että ne saavat minut näyttämään lihavalta, vanhalta ja mammamaiselta.

Etenkin muutaman vuoden aktiivisen kuntoiluharrastuksen ja reippaan painonpudotuksen jälkeen tuntuu siltä, että suuret roikkuvat rinnat ovat irvokkaasti väärässä paikassa aiempaa hoikemmassa ja urheilullisessa kehossani.

Isot rinnat eivät ole naisellisuuden mitta

Jotkut tuntuvat ajattelevan, että leikkaus on puhtaasti turhamainen ulkonäköseikka, ja on typeryyttä etten osaa arvostaa minulle "siunaantuneita" valtavia rintoja. Onpa minulta myös kysytty, että eivätkö mahdolliset kumppanit harmistu, kun minulla ei enää ole suuria rintojani.

Uskon, että näiden kommenttien takana on jonkinlainen usko siihen, että isot rinnat tekevät naisen, ja että jokainen maailman mies pitää niitä automaattisesti seksikkäinä.

Voin omakohtaisen kokemuksen pohjalta todeta, että rintani saavat minut tuntemaan itseni kaikkea muuta kuin seksikkääksi, eikä niissä todellakaan ole mitään kadehdittavaa. Odotan innolla helpompaa elämää leikkauksen jälkeen.


Kuvasta kiitos Unsplash.com.