Tänään on kulunut kaksi päivää leikkauksesta. Poikakaverini on ollut luonani auttamassa, mutta en ole oikeastaan tarvinnut juurikaan apua muussa kuin paidan kiskomisessa pään ylitse! Käsien liikkuvuus on melko hyvä, eikä rinnoissa ole suuria kipuja tai verenvuotoja. Olen pärjäillyt ihan tavallisella Buranalla ja Para-Tabseilla.
Ensimmäinen yö kotona sujui ihan hyvin, vaikka selällään nukkuminen saakin selän tehokkaasti jumiin. Tein itselleni tyynyistä pesän, joka estää pyörimästä unissani.
Valtavat mustelmat ovat nousseet nännien ympärille ja molempien rintojen alareunaan. Kuva on eiliseltä, mutta rinnat näyttävät tänään aika samalta. Ne ovat edelleen reilusti turvonneet ja sojottavat hassusti ylöspäin.
Suihkuun uskaltauduin ensimmäisen kerran tänään. Siinä ei ollut ongelmia, mutta tukiliivien pois ottaminen jännitti aivan saamaristi. Loppujen lopuksi se ei oikeastaan kuitenkaan tuntunut miltään. Poikakaveri auttoi hiusten pesussa. Lääkärin piirtämiä tussijälkiä en saanut saippualla hinkatenkaan pois... Haavateipit sai suihkuttelun jälkeen hyvin kuivattua ja liivit takaisin päälle.
Uskaltauduin aurinkoisen sään houkuttelemana kävelemään kauppaan 1,5 kilometriä ja toiset saman verran takaisin. Menomatka sujui hyvin, mutta kaupassa minua alkoi voimakkaasti huimata, ja täytyi ennen kotiinpaluuta huilata penkillä kuin mikäkin mummeli. Kaupassa päättömästi poukkoilevien ihmisten väisteleminen oli pelottavaa, koska pelkäsin koko ajan että joku törmää minuun ja tönäisee rintojani. Olisi ehkä kannattanut hieman odottaa, ennen kuin lähtee yhteensä kolmen kilsan kävelyretkelle, ja onneksi minulla oli seuraa johon huimatessa tukeutua. Rintoihin kävely ei kuitenkaan sattunut.
Kun katsoin rintoja peilistä ilman liivejä ensimmäistä kertaa, tunne oli tosi outo. Rinnat ovat siirtyneet reippaasti ylemmäs rintakehällä, kylkiluuni näkyvät ja tuntuu että näytän vain kokonaisuudessaan jotenkin nuoremmalta. Toisaalta valtavat rinnat eivät enää ole peittämässä pientä pömppistäni... Tuntuu myös hieman shokeeraavalta katsoa itseään peilistä isojen mustelmien ja haavateippien kanssa. Uusi peilikuva ei todellakaan kaduta, mutta tulee vaatimaan sopeutumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti