Miksi rintojenpienennysleikkaus?

Olen saanut ystäviltä ja perheenjäseniltä monenlaisia reaktioita, kun kerroin päätöksestäni lähteä rintojenpienennysleikkaukseen. Useimmat ovat suhtautuneet rohkaisevasti ja positiivisesti, mutta moni on myös kyseenalaistanut ja jopa suhtautunut leikkauspäätökseen vihaisesti tai tuomitsevasti.

Päätös on tietenkin pelkästään omani eikä muilla ole siihen nokan koputtamista, mutta ajattelin ihan terapiamielessä kirjoittaa hieman auki sitä, miksi olen itse päättänyt lähteä leikkaukseen.

Elämänlaatu

Suuret rinnat hankaloittavat elämää. Tissit aina huomioitava, oltiin sitten menossa salille, lenkille, rannalle, töihin tai kummin kaiman rippijuhliin.

Rintaliivejä tai uikkareita ei voi ostaa tavallisista halpisvaatekaupoista, koska riittäviä kokoja tai tarpeeksi tukevia malleja ei yleensä ole ollenkaan. Jos on, valittavana on vain paria erilaista mummomallia, joita ei voi kuvitellakaan pitävänsä keveiden, läpikuultavien tai avonaisten juhla- tai kesämekkojen kanssa. Liivit painuvat kylkiin ja kainaloihin, hiertävät hartioita, eikä ilman niitä kehtaa lähteä ihmisten ilmoille.

Muidenkaan vaatteiden ostaminen ei ole helppoa. Kauluspaitojen napit eivät mene kiinni rinnan kohdalta, rinnasta riittävän tilavat vaatteet ovat vyötäröstä telttoja ja vaatteita tulee usein valittua sillä perusteella, etteivät rinnat keräisi epätoivottua huomiota.

Liikunta suurten rintojen kanssa aiheuttaa kipua. Juoksulenkeille lähden varustautuneena kaksilla päällekkäisillä urheiluliiveillä. Kamppailulajeissa tulleet osumat rintoihin vasta sattuvat!

Muutaman kilon painot roikkumassa rintamuksessa aiheuttavat niska- ja hartiaseudun kipuja, jotka ajoittain äityvät todella pahoiksi. Kärsin myös migreenistä ja päänsäryistä.

Itsetunto ja minäkuva

Tuntuu joskus siltä, että leikkauksesta kertoessa tulisi korostaa sen käytännöllisiin ongelmiin vaikuttavia seikkoja, etten vaikuttaisi turhamaiselta.

Uskon kuitenkin leikkauksella olevan valtava vaikutus itsetuntooni. Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että itsetunto-ongelmia tulisi ensisijaisesti korjata plastiikkakirurgian sijaan urheilulla ja terveellisillä elämäntavoilla sekä työstämällä mielensä ongelmia. Nämä asiat ovatkin parantaneet itsetuntoani viime vuosina hurjasti, mutta tissejäni en ole oppinut siitä huolimatta rakastamaan, vaan korkeintaan sietämään. Yhdistettynä käytännön ongelmiin jotka eivät itsetuntoa työstämällä katoa, oli päätös leikkaukseen lähtemisestä helppo tehdä. 

Olen aina ollut isorintainen, ja naiseksi pitkä. Teininä yritin piiloutua säkkimäisiin miesten t-paitoihin, koska samaan aikaan tunsin kehoni silmiinpistävän epänaiselliseksi ja toisaalta vaivaannuin suurista rinnoistani.
 
Inhoan rintojeni ulkonäköä. Ne ovat löysät ja roikkuvat, täynnä arpijuovia ja muuttuneet entistäkin löysemmiksi, kun olen menettänyt painoa. Parhaiten niitä kuvaa sana "patakinnas", ja onpa eräs Tinderistä pokattu törkimys joskus sanonut, että näytän siltä kuin olisin imettänyt useamman lapsen.  Minulla ei ole lapsia.

Pidän itseän poikatyttönä, enkä välitä pukeutua naisellisesti, meikata tai laittautua. Suuret rinnat eivät tunnu omiltani, eivätkä ne sovi kuvaani itsestäni. Häpeilen niitä ja vaivaannun niiden saamasta huomiosta. Minusta tuntuu, että ne saavat minut näyttämään lihavalta, vanhalta ja mammamaiselta.

Etenkin muutaman vuoden aktiivisen kuntoiluharrastuksen ja reippaan painonpudotuksen jälkeen tuntuu siltä, että suuret roikkuvat rinnat ovat irvokkaasti väärässä paikassa aiempaa hoikemmassa ja urheilullisessa kehossani.

Isot rinnat eivät ole naisellisuuden mitta

Jotkut tuntuvat ajattelevan, että leikkaus on puhtaasti turhamainen ulkonäköseikka, ja on typeryyttä etten osaa arvostaa minulle "siunaantuneita" valtavia rintoja. Onpa minulta myös kysytty, että eivätkö mahdolliset kumppanit harmistu, kun minulla ei enää ole suuria rintojani.

Uskon, että näiden kommenttien takana on jonkinlainen usko siihen, että isot rinnat tekevät naisen, ja että jokainen maailman mies pitää niitä automaattisesti seksikkäinä.

Voin omakohtaisen kokemuksen pohjalta todeta, että rintani saavat minut tuntemaan itseni kaikkea muuta kuin seksikkääksi, eikä niissä todellakaan ole mitään kadehdittavaa. Odotan innolla helpompaa elämää leikkauksen jälkeen.


Kuvasta kiitos Unsplash.com.