Tänään on kulunut neljä päivää leikkauksesta. Olen aivan yllättynyt, miten kivuttomasti ja helposti toipuminen on tähän asti mennyt.
Olen tarvinnut kipulääkettä hyvin vähän, olen syönyt lähinnä varmuuden vuoksi aamulla ja illalla yhden Para-tabsin tai 600 mg Buranan, mutta kipu on 12-14 tuntia edellisestä särkylääkkeestäkin ollut todella maltillista tai olematonta. Käsiä pystyn liikuttamaan täysin normaaleilla liikeradoilla, mutta en tietenkään hirveän nopeasti tai nostella mitään kovin painavia asioita.
Turvotus on vähän laskenut, mikään ei vuoda verta, teipit ovat pysyneet hyvin suihkussakin. Selällään nukkuminen kipeyttää alaselän, mutta siihenkin näyttää hiljalleen tottuvan.
Leikkaus näyttää järkyttäneen kroppaa sen verran, että menkat ei ole alkaneet normaalisti.
Eniten häiritsee huimaus ja pyörrytys. Kilsan kävelylenkistä piti toipua nojatuolissa lojuen, lukemani teksti hyppii silmissä ja on vähän sellainen yleinen töttöröö-olo minkään pienenkään ponnistuksen jälkeen. Vaikka teen normaalistikin etätöitä kotona läppärillä, en millään kyllä tällä hetkellä jaksaisi.
Kaikki ennen leikkausta mielessä olleet epäilykset itsetunnosta tai kehonkuvasta ovat kadonneet. En ole hetkeäkään kaivannut vanhaa peilikuvaani. Yli kilon painon katoaminen rintakehältä tuntuu ryhdissä ja hengityksessä. Kaivoin kaapista yhden kirppislöytö-vintagemekon, joka aiemmin ei mennyt rintojen kohdalta kiinni, nyt se sopii täydellisesti.
Tilasin Avoris -nettikaupasta itselleni toiset tukiliivit, toimituksessa meni vaan kaksi päivää.
Kuvasta kiitos Unsplash.com.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti